Kauaskin on joskus lyhyt matka

Melko usein saa todeta, että ajan käsite hämärtyy tulevaisuutta suunniteltaessa tai menneitä tapahtumia jälkeenpäin tarkasteltaessa. Pitkältä tuntunut vaikea aika kutistuu jo vuodessa yhdeksi ryppääksi muistoja. Selvät ja paperilla helpoilta näyttävät suunnitelmat puolestaan voivat hyvin kääntyä kovaa työtä vaativaksi puurtamiseksi.

Epävarmuus, yksinäisyys ja se suuri mahdollisuus

Tämä blogi on ollut nyt muutaman viikon hiljaa. Se ei johdu siitä, etteikö olisi mitään sanottavaa. Asia on juuri päinvastoin. On niin paljon sanottavaa, että on niin paljon sanottavaa, ettei tiedä mistä aloittaisi.

Olen toiminut nyt yrittäjänä aika tarkkaan viisi ja puoli kuukautta. Itse laskisin kuitenkin niin, että oikeasti olen ollut yrittäjä vasta sen runsaat kaksi kuukautta, jonka kauppamme on ollut auki.

5 väittämää yrittäjyydestä osa 2

Esitin viime syyskuussa tässä blogissa yrityksen perustamisprojektiin lähtiessäni 5 väittämää yrittäjyydestä. Lupasin silloin, että palaan aiheeseen muutaman kuukauden kuluttua, kun olen päässyt itsekin nauttimaan yrittäjyydestä. Muutama kuukausi venähti vähän pitkäksi, mutta nyt kun yksi etappi on saavutettu ja Maammekauppa on avattu, on hyvä hetki vähän tarkistaa väittämiä.

Lupaan palata niihin vielä kolmannen kerran, kun kokemusta on karttunut lisää. Kannattaa käydä lukemassa alkuperäiset perustelut täältä, kun välttämättä niitä ei tule tässä riittävän hyvin referoitua. Ainakin mielipiteet ovat olleet vajaa vuosi sitten hyvin jämäköitä!

Kokonaisvaltainen ote

Keskellä kauneinta Suomen suvea voi nähdä kauneutta kaikkialla. Voi nähdä myös iloisia ihmisiä paljon enemmän kuin marraskuussa. Toistaalta saatetaan olla jo siinä vaiheessa, että joku yrittää epätoivon vimmalla nauttia kesälomansa viimeisestä päivästä.

Itse katson kesää tänä vuonna hieman eri suunnasta. Toisaalta tuntuu, että kesä on menossa kovaa vauhtia minulta ohitse. Toisaalta taas tänä kesänä olen elänyt tavallaan kovempaa kuin koskaan ennen, keskittyen vain yhteen asiaan. Yritykseni ja pian aukeava Maammekauppa ovat ottaneet minut täysin valtaansa.

Mitä unemien tavoittelu vaatii?

Aloitetaan tällä kertaa pienellä avautumisella. Olen ehtinyt olla jo elämän varrella monenlaisessa liemessä mukana, mutta koskaan en ole tehnyt töitä niin paljon kuin kahden viimeisen kuukauden aikana. Työpäivät (joita on viikossa seitsemän) ovat lähes järjestään venyneet yli 12 tuntisiksi ja asioiden pyörittely on aloitettu pään sisällä hyvissä ajoin aamuyöllä.

En tiedä onko kaikki tekemäni ollut täysin tehokasta tai järkevää, mutta kuitenkin touhussa on oltu. Eräs pitkän linjan yritysneuvoja opasti minua jokin aika sitten, että alkavalle yrittäjälle on olemassa seuraavanlainen kaava: 2 + 2 = 1/2. Tällä hän tarkoitti sitä, että kaikki vie kaksi kertaa enemmän aikaa, kun on suunniteltu, kustannukset ovat kaksinkertaiset arvioituihin nähden ja kuitenkin tulot jäävät puoleen budjetoidusta. Ainakin ajankäytön suhteen kaava vaikuttaisi pahasti liian optimistiselta.

Ajatuksia suomalaisesta työstä

Suomalainen työ. Mitä se on? Se on tietysti retorinen kysymys, sillä jokainen työ on erilainen, niin kuin on sen tekijäkin. Lisäksi jokainen kokee työn merkityksen itselleen omalla tavallaan ja tehdyn työn laatukin on mitattavissa hyvin eri tavoin riippuen siitä, millaista työtä tarkastellaan. 

Saatan olla hieman nyrjähtänyt, mutta itselleni asiaa pohtiessa tulee mieleen kolme hyvin suomalaista tapaa suhtautua työhön. Kaikki nämä tavat voidaan johtaa suoraan alenevassa polvessa yhden suvun miehien asenteista. Jussi Koskela suhtautui työhön nöyrästi ja piti sitä jopa tietyllä tavalla elämän itseisarvona. Koskelan Akselilla asenne puolestaan oli jopa vähän väkivaltainen. Siinä oli mukana kiukkua ja näyttämisenhalua. Ja sitten oli Vilho. Hän taisi olla työmiehistä paras, vaikka häneltä asiat tapahtuivat letkeästi ja ikään kuin luonnostaan. Työt tulivat tehtyä jouhevasti, mutta hän ei rikkonut itseään tai työkaluja.

Tavallisista maailman parhaista äideistä

On äitienpäivä. Yleensä äitienpäivänä löytyy hyvinkin valkovuokkoja poimittavaksi, mutta en tiedä miten on tänä vuonna asian laita. Se ei tietenkään estä meitä tapoihimme kangistuneitakaan muistamasta äitejä jollakin muulla tavalla. Aamupalasta on hyvä aloittaa ja jatkaa halauksin.

Tunnen monta erinomaista äitiä. Tunnen oman äitini. Tunnen oman tyttäreni äidin. Tämän lisäksi voisin nimetä helposti monta muutakin äitiä, joita parempia äitejä heidän lapsensa eivät voisi millään ihmetempullakaan saada.

5 asiaa, jotka harmittavat tänään ja miten niistä päästään yli

Olen luonteeltani ehkä vähän liiankin optimistinen ja positiivisesti ajatteleva. Tämä saattaa johtaa joskus pieniin ongelmiin, mutta saa myös toisaalta yrittämään juttuja, joita järkevästi ajattelevat eivät yritä. Ajattelin kuitenkin olla tänään vähän negatiivinen ja listata harmituksen aiheita.

Suomalaisen valmistuksen puolesta

Kun kerron tekeväni työtä suomalaisen valmistuksen puolesta, joudun väkisinkin miettimään, miten suomalainen valmistus määritellään. Varmaan mikään asia tässä maailmassa ei ole täysin mustavalkoinen. Yksi plus yksi on melko usein kaksi, mutta oikean pyöristämisen kanssa onkin sitten jo aina tulkinnanvaraa.

Termi valmistettu Suomessa, voi tarkoittaa hyvin monia eri asioita. Sataprosenttisesti suomalaiset tuotteet ovat harvassa, vaikka suomalaisella valmistajalla olisi pyrkimys tähän päästäkin. Mutta mitä tehdä, jos tuotteen valmistuksessa tarvittavaa raaka-ainetta ei esiinny luonnossamme? Entä mikä neuvoksi, jos valmistukseen kuuluu jokin pieni välivaihe toimialalta, joka on maastamme ajettu kokonaan alas jo 90-luvulla?

Juuret Laitilassa ja ylpeä siitä

Vielä hyvin tuore yritykseni Suosiva Oy syntyi laitilalaiseksi samoin kuin minä itse. Olenkin viime aikoina pohtinut mitä oma ja yritykseni kotipaikkakunta vaikuttavat yrityksen tulevaan identiteettiin. Tuleeko yritykseni dna:han mukaan ripaus omien esi-isieni ja monien hienojen laitilalaisten yritysten perimää? Onko yritykseni jo syntyessään laitilalaisena osa jotain suurempaa, joka laittaa tekemään asiat hieman eri tavalla ja ohjaa vaikeina aikoina oikeaan suuntaan?

Tasapainoilua oman pään sisällä

Monessa suhteessa alkaa olo tällä hetkellä olla hyvin innostunut. Asioita tapahtuu paljon ja mikä parasta, pääasiassa asiat etenevät positiiviseen suuntaan. Sanomattakin lienee selvää, että haluaisin yrityksellemme hyvän ja lentävän alun. Tämä siltikin, että kaupan todellinen kehittäminen tietysti vasta alkaa sen avaamisesta. 

Näköjään ilmoitus siitä, että joku aikoo alkaa myymään pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita, kiinnostaa ihmisiä. Hyvä niin, sillä sitä tietysti olen alusta asti toivonutkin. Ulkopuolelta tuleva kiinnostus aiheuttaa kuitenkin myös monenlaista pohdittavaa oman pään sisälle. Miten paljon keskeneräistä taideteosta kannattaa esitellä? Ja miten paljon siitä edes osaan vielä tässä vaiheessa kertoa niin, etten tule luvanneeksi jotain, mikä ei toteudukaan?

Oppiminen on avain ymmärrykseen... ja kasvuun

Jos ajatellaan kapeasti vain tätä nyt käynnissä olevaa projektiani, voidaan sanoa, että se alkoi täysin nollasta. Mukana olivat tietysti henkilökohtainen elämän varrella takkiin tarttunut osaaminen ja kova halu oppia uusia asioita. Hyppäys uuteen oli kuitenkin niin suuri, että vastaan on tullut todella paljon niitä asioita, joiden opettelu on pitänyt aloittaa täysin alkeista. Tämänkin päivän vietän koulun penkissä tutustumassa kuvankäsittelyn saloihin.

Muutetaan pelin säännöt

Koko ympäröivä maailmamme pyörii tiettyjen säännönmukaisuuksien mukaisesti. Toiset säännöistä ovat hyvinkin kiinteitä, tai niiden ainakin kuvitellaan olevan. Ja toisia taas muutetaan jatkuvasti. Nyt olisi taas aika kirjoittaa yhden pelin säännöt uudelleen.

Esimerkkejä pelin sääntöjen muuttamisesta löytyy kaikkialta. Kauppa on siirtynyt ja siirtymässä yhä kiihtyvällä tahdilla perinteisistä myymälöistä verkkoon. Myös perinteinen media on saanut huomata, että vuosikymmeniä voimassa olleet säännönalaisuudet eivät enää toimikaan. Mukana pelissä säilyvät vain ne, jotka pystyvät omaksumaan uudet säännöt ja pelaamaan niiden mukaan.

Ilmiö ja miten se luodaan

Viime viikkoon sattui mukava tilaisuus päästä pitkästä aikaa muutamaksi tunniksi kirjastoon tekemään töitä. Suurimman osan ajasta kirjastossakin tuhrasin läppärin näpyttelyyn, mutta ehdin myös vähän kierrellä kirjahyllyjen välejä.

Nopean suunnistamisen ja muutaman harha-askeleen jälkeen päädyin markkinointiaiheisen kirjallisuuden pariin. Pian huomasin, että sylini oli aivan täynnä kirjoja, joista onneksi tajusin laittaa osan takaisin paikoilleen. Yksi kirja herätti aivan erityisesti mielenkiintoni. Lauri Hilliaho ja Johanna Puolitaival: Ilmiön kaava. Mikä on ilmiö ja miten sellainen synnytetään? Äärimmäisen mielenkiintoista!

Kirjoittajat määrittelevät ilmiön huomiota herättäväksi tapahtumien joukoksi, joka tiivistyy jonkin aiheen ympärille, erottuu selvästi taustastaan ja syntyy, kun tarina leviää tehokkaasti ihmisten välillä ja aktivoi heitä lupauksillaan.

Ilmiön synnyttäminen on juuri sitä mitä haluaisin tehdä. Haluaisin luoda lumipallon lailla kasvavan ja vyöryvän ilmiön, joka kasvaisi niin suureksi, että edes heinäkuun aurinko ei pystyisi sulattamaan sitä. Voisiko Suomessa valmistettujen tuotteiden suosimisesta olla laajaksi ilmiöksi ja mitä ilmiön synnyttäminen ja ylläpitäminen vaatisi? Tätä pitää miettiä hieman tarkemmin.

Juhlavuosi, unelmien toteuttamisen vuosi?

Ensimmäinen kuukausi tätä hienoa kuluvaa vuotta on nyt juhlittu. Pahin pimeys alkaa olla voitettu ja valoa on jo niin paljon enemmän, että sitä ei voi olla huomaamatta. Myös pään sisällä talvihorros päästää vähitellen irti ja uusia ideoita napsahtelee mieleen ihan uudella tavalla. Kaikesta aistii, että jotain suurta on ilmassa. Niin hyvässä kuin pahassa. Joka puolella maailmaa tapahtuu niin paljon, että todellakaan ei käy kateeksi niitä, jotka joutuvat kirjoittamaan historiaa tuleville polville.

Yksi näkyvä ja erittäin juhlallinen tämän vuoden ilmiö on satavuotiaan Suomen juhlinta. Tuntuu, että jo näin alkuvuodesta aiheeseen törmää kaikkialla ja hyvä niin. Tasavuodet on hyvä tilaisuus nostaa esille niitä hienoja asioita, joita suomalaisuuteen liittyy ja samalla myös voimistaa omaa identiteettiämme ja itsetuntoamme. Toivottavasti tästä vuodesta alkaa uusi pidemmän nousun kausi taloudellisesti ja toivottavasti tasavuosien juhlinta toisi myös kaikkia suomalaisia taas vähän lähemmäs toisiaan.

Missä menet unelma?

Kun blogin nimi on Kohti suurta unelmaa, tarkoittaa se sitä, että aina välillä pitää höpistä jotain unelmistakin. Selvää tietysti on, että unelmilla on tapana muuttua ajan myötä, mutta varmasti yhtä selvää on, että unelmista luopuminen on pahimman luokan itsepetosta. Ihminen voi olla ajoittain pahastikin hukassa ajatustensa kanssa ja oikeaa suuntaa voi olla vaikeaa hahmottaa, varsinkin kun ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Unelmat ovat kuitenkin usein varsin pysyviä ja niistä on hyvä ottaa suuntaa, kun kompassin neula pyörii kuin pikkulapsen pää ruokapöydässä.

Tämän blogin otsikkohan oli aivan aluksi Oma yritys - Kohti suurta unelmaa ja se on muuttunut matkan varrella nykyiseen muotoonsa. Vaikka oma yritys on tippunut nimestä pois, ei se silti tarkoita sitä, että tuo unelma olisi hiipunut jonnekin. Unelman kohdalla vaan on ainakin toistaiseksi ollut niin vaikea todeta, että hep! Tuo on nyt oikea suunta, jota kohti pitää lähteä kompastellen juoksemaan. Osittain tilanne voi tietysti olla kuten Leevi and The Leavingsin laulussa: "Ehkä saha oli tylsä, kenties höylä liian terävä...". Ehkä olen hieman liian analyyttinen luonne ja mietin sellaisiakin asioita, joita ei vielä pitäisi miettiä ollenkaan, vaan vasta sitten kun ne ovat yllättäneet miehen takapuoli paljaana.

2 huonoa syytä miksi suomalainen ei osta kotimaista

Tehty Suomessa - Käytettävä usein!

Oletteko koskaan tutkineet, miten suuri osa ostamistanne tuotteista on valmistettu jossain muualla kuin Suomessa? Entä oletteko pohtineet miksi tämä suhde on niin nurinkurinen? Ensimmäinen syy lähtee varmaan jostain sieltä myyttisestä suomalaisten huonosta markkinointitaidosta. Lähes aina Suomessa valmistetun tuotteen saatavuus ja löydettävyys on paljon huonompaa kuin ulkomailla valmistetun kilpailijan tuotteen. Olisiko niin, että Suomessa tuotteensa valmistava yritys rakastaa omaa tuotettaan niin paljon, että se ajattelee tuotteen myyvän itse itsensä?

Olen kirjoittanut paljon nimenomaan Suomessa valmistettujen tuotteiden kaupasta täällä Suomessa. Tarkoitus ei kuitenkaan missään nimessä ole sanoa, etteikö vienti ulkomaille olisi erittäin tärkeää. On se, mutta edes kotikentällä myynti ei ole helppoa, jos visio ei ole selvä. Varma asia on kuitenkin, että suomalainen yritys saa yksittäisen kaupan aikaan helpommin kotimaasta kuin ulkomailta. Haluan siis sanoa, että kannattaa totta kai yrittää saada myyntiä ulkomailta heti kuin mahdollista, mutta kyllä vahva kannattaa olla ainakin kotona. Kyllä se vaan on helpompaa.

Elämän tarkoitus

Mikä on elämän tarkoitus?

Elämän tarkoitus on itkeä yöt kun korvaan sattuu. Elämän tarkoitus on syödä puuroa koko naamalla ja kierrättää kaikki eteen tuleva suun kautta. Elämän tarkoitus on oppia joka päivä uutta ja tarkistaa huomattiinko se varmasti.

Elämän tarkoitus on kaatua pyörällä. Elämän tarkoitus on kävellä silmät kiinni päin puuta. Elämän tarkoitus on tuntea, etteivät kesät lopu ikinä.

Elämän tarkoitus on elää oman ajan tapahtumat liian voimakkaasti. Elämän tarkoitus on rakastua, pettyä, unohtaa ja tulla unohdetuksi. Elämän tarkoitus on rakastua uudelleen ja tulla aina joskus rakastetuksi.

Elämän tarkoitus on tehdä valintoja. Oikeita ja vääriä. Elämän tarkoitus päätyä valintojen vuoksi johonkin, josta iloita tai jota katua. Elämän tarkoitus on tehdä asioita, joista tulee onnelliseksi ja jotka säteilevät hyvää ympärille. Elämän tarkoitus on tehdä lujasti töitä niiden asioiden puolesta joihin itse uskoo.

Elämän tarkoitus on kasvattaa lapsia ja tulla lasten kasvattamaksi. Elämän tarkoitus on antaa oman sisäisen lapsen viettää ikuinen lapsuus. Elämän tarkoitus on muistella vanhana samojen ystävien kanssa samaa nuoruutta.

Elämän tarkoitus on sairastua, parantua ja sairastua. Elämän tarkoitus on päästää kuolema joskus aivan liian lähelle.

Elämän tarkoitus on muistaa hetkistä parhaimmat ja koittaa unohtaa huonoimmat. Elämän tarkoitus on ymmärtää, että aurinko nousee ja laskee huomennakin.

Elämän tarkoitus on aina välillä pysähtyä ja katsella ympärilleen. Elämän tarkoitus on hymähtää, pyörittää päätä ja jatkaa suu virneessä eteenpäin.

Näin se on. Näin sen täytyy olla.

3 näkökulmaa Suomessa valmistetuista tuotteista

Olen viime viikkoina kirjoittanut lähinnä Suomessa valmistettujen tuotteiden suosimisen merkityksestä meille kaikille. Tällä viikolla annan äänen välillä muille eli antaa Robinin, Markku Kuisminin ja Suomen Rahapajan työntekijöiden kertoa kolme eri näkökulmaa suomalaisista tuotteista.

Hei me muutetaan maailmaa!

Maailmaa ei muuteta nopeasti. Varmaa on kuitenkin, että sitä muutetaan jatkuvasti. Jotkut muutokset tapahtuvat salakavalasti niin, että vasta historiankirjoittajat kertovat muutoksen tapahtuneen. Teot tai tapahtumat, jotka oikeasti ovat maailmaa muuttaneet ovat itse asiassa muovanneet paljoltikin vain ihmisten ajattelutapaa. Ne ovat myös tuoneet yleiseen ilmapiirin uusia toiveita tai pelkoja. Monesti suurikin muutos lähtee hyvin pienen mutta asiaansa vahvasti uskovan ryhmän periksiantamattomuudesta. Ryhmä ei välttämättä edes kasva erityisen suureksi, vaan saa hitaasti muovattua suurten massojen mielipiteitä hyväksyvämmäksi ja lopulta jossain vaiheessa asioista tulee ihmisten ajatuksissa arkipäiväisiä.

Ympäristönsuojelu on yksi esimerkki tällaisesta asenneilmapiirin muutoksesta. Kukaan ei voi väittää, ettei työ olisi vielä pahasti kesken, mutta jos katsotaan ajassa vaikka vain kaksi vuosikymmentä taaksepäin, on muutos yleisessä ilmapiirissä ollut merkittävä. Ei kuitenkaan välttämättä tietysti riittävä. Muutoksen tarpeen hyväksyminen vie joskus aikaa tuskastuttavan kauan. Monista ympäristöä vähemmän kuormittavista asioista on kuitenkin jo nyt tullut maailmanlaajuisesti normaali tapa toimia ja toisaalta tietyt vanhat ympäristöä saastuttavat toimintatavat ovat jääneet niin täysin ilman yleistä hyväksyntää, että ne ovat poistumassa kokonaan. On mahdotonta sanoa ketä tästä voimme kiittää, mutta tuskin kiitos on se mitä asiaan uskovat kaipaavatkaan. Palkinto on jotain suurempaa.