Keskellä kauneinta Suomen suvea voi nähdä kauneutta kaikkialla. Voi nähdä myös iloisia ihmisiä paljon enemmän kuin marraskuussa. Toistaalta saatetaan olla jo siinä vaiheessa, että joku yrittää epätoivon vimmalla nauttia kesälomansa viimeisestä päivästä.
Itse katson kesää tänä vuonna hieman eri suunnasta. Toisaalta tuntuu, että kesä on menossa kovaa vauhtia minulta ohitse. Toisaalta taas tänä kesänä olen elänyt tavallaan kovempaa kuin koskaan ennen, keskittyen vain yhteen asiaan. Yritykseni ja pian aukeava Maammekauppa ovat ottaneet minut täysin valtaansa.
Voi olla, että päässäni oli liiankin romantisoitu kuva yrittäjyydestä. Tai sitten ei. On hyvin kaksiteräinen miekka olla Nykäsen sanoin "Yksin siinä hyppyrin nokalla". Jokaisesta huonosta päätöksestä voi syyttää vain itseään ja aivan... jokainen fiksu ratkaisu sataa suoraan omaan laariin. Ehkä pitäisi yrittää tehdä jälkimmäisiä enemmän (hillittyä röhönaurua).
Sekin on hyvin kaksijakoinen tilanne, että tämä yrityksen ja kaupan perustamisvaihe on ottanut minusta vallan niin täysin. Pitkässä juoksussa on tuskin hyväksi, että yksi asia pyörii mielessä koko päivän, nukkumaan mentäessä, aamuyöllä herätessä ja aamulla noustessa. En kuitenkaan ole välttämättä huolissani. Olen ollut samassa tilanteessa monta kertaa ennenkin. Otan tämän kaltaiset asiat yleensä niin tosissani, että siinä vaiheessa, kun itselle uusia asioita ja epävarmuustekijöitä on paljon, ne pääsevät helposti ihon alle. Jotkut taitavat kutsua tätä intohimoiseksi suhtautumiseksi asioihin. Aina olen alussa haastavilta tuntuvissa tehtävissä onnistunut kääntämään hallinnan itselleni. Miksen siis nytkin?
Joskus on hyvä muistuttaa itselleen, että todennäköisesti kukaan muu ei ole asettanut minulle ja tässä tapauksessa tulevalle kaupalleni yhtä suuria odotuksia kuin minä itse. Maammekauppa ei ole tulossa valmiiksi. Se vain avataan pian. Haluaisin tietysti onnistua heti alussa mahdollisimman hyvin! Niin asiat lähtisivät rullaamaan nopeammin oikeaan suuntaan ja pään sisälle alkaisi todennäköisesti mahtua taas muitakin ajatuksia. Ehkä niitä suuriakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti