Suomalainen työ. Mitä se on? Se on tietysti retorinen kysymys, sillä jokainen työ on erilainen, niin kuin on sen tekijäkin. Lisäksi jokainen kokee työn merkityksen itselleen omalla tavallaan ja tehdyn työn laatukin on mitattavissa hyvin eri tavoin riippuen siitä, millaista työtä tarkastellaan.
Saatan olla hieman nyrjähtänyt, mutta itselleni asiaa pohtiessa tulee mieleen kolme hyvin suomalaista tapaa suhtautua työhön. Kaikki nämä tavat voidaan johtaa suoraan alenevassa polvessa yhden suvun miehien asenteista. Jussi Koskela suhtautui työhön nöyrästi ja piti sitä jopa tietyllä tavalla elämän itseisarvona. Koskelan Akselilla asenne puolestaan oli jopa vähän väkivaltainen. Siinä oli mukana kiukkua ja näyttämisenhalua. Ja sitten oli Vilho. Hän taisi olla työmiehistä paras, vaikka häneltä asiat tapahtuivat letkeästi ja ikään kuin luonnostaan. Työt tulivat tehtyä jouhevasti, mutta hän ei rikkonut itseään tai työkaluja.
Miten nämä kolme fiktiivistä raskaisiin töihin 1900-luvun vaihteen molemmin puolin tottunutta miestä liittyvät tämän päivän suomalaiseen työhön? Mitä yhtäläistä heillä on nykyään vaikka hoiva-, toimisto-, asiakaspalvelu- tai tehdastyötä tekevien kanssa? Ei varmaankaan suoraan paljon mitään, mutta kyse onkin paljolti siitä mielikuvasta, joka tavalla tai toisella varmasti monen muunkin suomalaisen mielessä työstä ja työnteosta on. Minulla tuo mielikuva vie Koskelan miehiin, mutta vaihtoehtoja on monia.
Samaan aikaan kun Koskelan miesten kaltaiset tavalliset ihmiset rakensivat maatamme omalla tavallaan, rakensivat muut toisaalla kansallismielisyyttä suomalaisille. Siinä työllä oli suuri rooli, mikä näkyy monella tavalla edelleenkin, vaikka merkitys olisikin enemmän symbolista. Työtä arvostetaan, ja erityisesti hyvää työtä. Uskoisin, että suomalaisessa kulttuurissa yksi vaikuttavimmista kehumisen muodoista on sanoa toiselle: "Teet hyvää työtä". Ikävä kyllä tuota lausetta käytetään liian säästeliäästi, vaikka varmasti lähes jokaisen meidän ympärillä pyörii päivittäin ihmisiä, joille kehun voisi osoittaa. Koittakaas vaikka jo seuraavana työpäivänä tätä hienoa tapaa saada suomalainen ensin hieman punastumaan, sitten kasvamaan pari senttiä pituutta ja lopulta vielä hymistelemään mielissään vähintään loppupäiväksi.
Onko suomalainen työ sitten niin hyvää ja laadukasta, että sitä kannattaa kehuskella ja sen puolesta kannattaa meuhkata? Omasta mielestäni on. Kun työhön suhtautuu nöyryydellä, intohimolla ja sopivalla rentoudella laatu on varmasti hyvää ja tehdään oikeita asioita. Työ on lisäksi niin suuri osa suomalaista elämää ja kulttuuria, että sitä toivoisi olevan mahdollisimman monella.
Ihminen määritellään Suomessa edelleen usein työnsä ja ammattinsa perusteella. En tosin sillä perusteella osaisi tällä hetkellä esimerkiksi itseäni määritellä, mutta todennäköisesti joku sitäkin varmasti jossain yrittää. Omaa suhtautumistani työhön voisin tietysti koittaa lokeroida, vaikka vaikeaa se on. Haluaisin olla enemmän kuin Vilho, taidan kuitenkin olla puoliksi Jussi ja puoliksi Akseli.
Miten sinä suhtaudut työhön?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti