Viime viikkoon sattui mukava tilaisuus päästä pitkästä aikaa muutamaksi tunniksi kirjastoon tekemään töitä. Suurimman osan ajasta kirjastossakin tuhrasin läppärin näpyttelyyn, mutta ehdin myös vähän kierrellä kirjahyllyjen välejä.
Nopean suunnistamisen ja muutaman harha-askeleen jälkeen päädyin markkinointiaiheisen kirjallisuuden pariin. Pian huomasin, että sylini oli aivan täynnä kirjoja, joista onneksi tajusin laittaa osan takaisin paikoilleen. Yksi kirja herätti aivan erityisesti mielenkiintoni. Lauri Hilliaho ja Johanna Puolitaival: Ilmiön kaava. Mikä on ilmiö ja miten sellainen synnytetään? Äärimmäisen mielenkiintoista!
Kirjoittajat määrittelevät ilmiön huomiota herättäväksi tapahtumien joukoksi, joka tiivistyy jonkin aiheen ympärille, erottuu selvästi taustastaan ja syntyy, kun tarina leviää tehokkaasti ihmisten välillä ja aktivoi heitä lupauksillaan.
Ilmiön synnyttäminen on juuri sitä mitä haluaisin tehdä. Haluaisin luoda lumipallon lailla kasvavan ja vyöryvän ilmiön, joka kasvaisi niin suureksi, että edes heinäkuun aurinko ei pystyisi sulattamaan sitä. Voisiko Suomessa valmistettujen tuotteiden suosimisesta olla laajaksi ilmiöksi ja mitä ilmiön synnyttäminen ja ylläpitäminen vaatisi? Tätä pitää miettiä hieman tarkemmin.
Palataan takaisin Hilliahon ja Puolitaipaleen ilmiön kaavaan. Se on loppujen lopuksi yksinkertainen ymmärtää, mutta varmasti erittäin vaikea toteuttaa ilman, että kaikki taivaan kappaleet ovat juuri oikeilla paikoillaan. Eli kaava kuuluu seuraavasti:
- Tarinoi intohimo
- Sytytä innostujat
- Värvää vahvistajat
- Juurruta ja uudista
Ilmiön taustalla on yleensä tarina, joka on helppo ymmärtää ja ennen kaikkea muistaa. Tarinat kiinnostavat ihmisiä, ne herättävät tunteita, viihdyttävät ja niillä on usein sosiaalista merkitystä. Ilmiön taustalla olevaa tarinaa levittävät yleisimmin tavalliset ihmiset, media ja tietysti ilmiön rakentaja itse. Hyvät tarinat rakentuvat usein hyvin samanlaisten yleisten helposti ymmärrettävien tarinan muotojen ympärille. On Daavidin ja Goljatin välisiä kamppailuja, on tuhkimotarinoita ja on tarinoita, joissa kuningas muuttuu kerjäläiseksi. Tarinalla on yleensä sankari, johon samaistua ja tietysti vihollinen, josta on helppo olla pitämättä.
Tarinat lähtevät leviämään vain, jos niiden ensimmäinen yleisö saadaan innostumaan niistä ja levittämään tarinaa eteenpäin. Ilmiön rakentajan onkin löydettävä juuri oikeat ihmiset, joihin ilmiön tarinat ja lupaukset erityisesti purevat, ja saatava heidät mukaan. Hilliaho ja Puolitaival toteavat, että parhaimmillaan innostujat ovat joukko ihmisiä, jotka ovat oikealla tavalla verkottuneita, innokkaita ja aktiivisia ja joiden tarpeisiin ilmiön lupaukset tehokkaasti vastaavat. Nämä ensimmäiset innostujat ovat ilmiön syntymiselle kaikkein tärkein joukko, mutta heidät on myös vaikeinta saada lähtemään mukaan, koska uuden asian puolesta meuhkaaminen on heille merkittävä sosiaalinen riski.
Ilmiö kaipaa paisuakseen taakseen auktoriteettia, joka vahvistaa ihmisten mielipidettä ja toisaalta vapauttaa ihmiset syvälliseltä ja omatoimiselta ilmiön taustojen tutkimiselta. Tällainen mielipidejohtaja voi tapauksesta riippuen olla pienestä porukasta löytyvä "heimopäällikkö", jonka mielipiteille nyökkäillään painokkaimmin. Se voi olla tunnettu arvojohtaja, kuten suosittu julkisuuden henkilö, asiantuntija tai vaikka poliitikko. Hyvin usein mielipiteitä vahvistava taho on media, jolle mielenkiintoiset ilmiöt ovat himoittuja jutunaiheita. Ilmiön vahvistajalle erityisen tärkeitä ominaisuuksia ovat laaja ja/tai keskeinen kuulijakunta, arvostus yhteisön parissa sekä sitoutuneisuus ja oma into ilmiöön.
Se, että on onnistunut luomaan ilmiön ei tietenkään tarkoita sitä, että ilmiö välttämättä kestäisi kovinkaan pitkään. Pysyäkseen hengissä ilmiön pitäisi paitsi ruokkia olemassa olevien kannattajien innostusta myös innostaa aina uusia ihmisiä. Maailmaa muuttavat ilmiöt on ensin pitänyt saada vaikuttamaan ja jäämään mieliin. Niiden pitäisi muuttaa pysyvästi yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tällaiseen juurtumiseen voi johtaa se, että ilmiön ympärille on saatu materialisoitua jotain pysyvää ja käsin kosketeltavaa tai sen ympärille on saatu luotua oma sanasto ja käsitteistö. Myös ilmiön ympärille rakentuvat perinteet auttavat ilmiön juurtumisessa.
Ok, nyt on referoitu 150 sivua muutamaan kappaleeseen. Kaikki on varmaan vielä mukana. Miten tämä kaikki sitten saataisiin vietyä käytäntöön? Millaiseksi pitäisi käsikirjoittaa tarina, joka nostaisi Suomessa valmistetun tuotteen suosimisen ilmiöksi asti? Onko pieni tai vähän suurempi suomalainen valmistaja hyvä Daavid tai tarinan supersankari? Entä miten suuri pitää ylikansallisen yhtiön olla, että se käy Goljatista tai tulta syöksevästä lohikäärmeestä? Olisiko lapsityövoiman käyttö ja huonot työolot sittenkin vielä tehokkaampi vihollinen?
Pitäisi siis löytää joukko niin innokkaita, verkottuneita ja aktiivisia asiaan uskovia ihmisiä, että ilmiö lähtisi heidän kauttaan leviämään ja elämään omaa elämäänsä. Kuinka paljon ylipäätään on meitä, jotka kiertävät kaupan vielä sen ylimääräisen kerran ympäri siinä toivossa, että Suomessa valmistettu vaihtoehto sittenkin löytyisi? Ja miten nämä potentiaaliset innostujat saisi motivoitua hommaan? Mitä he haluavat palkinnoksi vaivannäöstään?
Tärkeää olisi tavoittaa myös riittävän auktoriteetin omaava arvojohtaja sanomaan riittävän suurelle joukolle, että hei tämä Suomessa valmistetun tuotteen ostaminen (ja myyminen) on kova juttu. Mutta kuka olisi tässä tapauksessa hyvä arvojohtaja? Voisiko se olla nykyinen presidentti tai yleisön haltuun ottava räppäri? Entä kuuluisa urheilija tai sosiaalisessa mediassa runsaasti seuraajia kerännyt asiantuntija? Tärkeintä ei ole ilmiön vahvistajan absoluuttinen tunnettuus, vaan se, että arvojohtaja pystyy seisomaan ilmiön takana oikeasti ja uskoo siihen. Aiheesta pitäisi saada myytyä medialle niin kiinnostava tarina, että media ei voi muuta kuin tarttua syöttiin ja alkaa rummuttaa tarinaa eteenpäin.
Olisiko Suomessa valmistetuille tuotteille mahdollista rakentaa oma "koti", joka muistuttaisi ilmiöstä pysyvästi ja saisi ihmiset palaamaan ilmiön pariin aina uudelleen? Tarinan sankarit pitäisi ainakin saada tuotua kaikki yhteen paikkaan. Monia hienoja perinteitäkin Suomessa valmistettujen tuotteiden ympärille saisi varmasti luotua. Aihe ansaitsisi hyvinkin oman liputuspäivänsä.
Nyt on kaava sekä paljon hyviä kysymyksiä valmiina. Täytyy varmaan vielä puhaltaa ne taivaan kappaleet oikeaan asentoon. Ja ennen sitä luen vielä tietysti Ilmiön kaavan ajatuksella loppuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti