Paljon puhutaan siitä, että pitäisi suosia kotimaisia tuotteita (tai siis ainakin minä puhun), jotta työllistettäisiin suomalaisia ihmisiä. Ulkomaalaisten tuotteiden tulvassa ei ole vaan kovin helppoa löytää sitä kotimaista tuotetta ja toisaalta usein jo pelkkä mielikuva jonkin asteisesta suomalaisuudesta saa riittää paremman puutteessa. Tuntuu, että kotimaisen tuotteen löytämiseksi ja ostamiseksi täytyy aina nähdä erikseen vaivaa. Yritän hieman helpottaa omalta osaltani tätä tuskaa niiden osalta, jotka haluaisivat suosia kotimaisia valmistajia ja toisaalta olisi mukava pystyä kannustamaan myös muita siirtymään kotimaisten tuotteiden ostajiksi. Niinpä aloitan listaamaan Suomessa tuotteensa valmistavia yrityksiä kategorioittain. Aloitetaan naistenvaatteista. Niistä kun yleisesti tiedän kaikkein vähiten.
Alle on koottu aakkosjärjestykseen lista vaatemerkeistä, joiden tuotteet ovat ainakin pääosin valmistettu Suomessa. Olen pyrkinyt laittamaan linkit johtamaan mahdollisimman lähelle itse tuotteita ja yritän myös pitää linkit ajantasalla. Jos kuitenkin huomaat, että linkkien taakse sopisi nykyistä paremmin joku muu osoite, niin laitapa viestiä. Otan myös erittäin mielelläni vastaan ehdotuksia listalle lisättävistä vaatemerkeistä ja valmistajista. Tiedän nimittäin, että tässä ei ole läheskään kaikki Suomessa naisten vaatteita valmistavat yritykset, vaan pieniä valmistajia ja suunnittelijoita on maa pullollaan.
Lista päivittyy jatkossa säännöllisemmin osoitteessa:
Maammekaupan blogi - Lista kotimaisista naistenvaatevalmistajista
Nauttikaa kotimaisista vaatteista!
Mikä on elämän tarkoitus?
Elämän tarkoitus on itkeä yöt kun korvaan sattuu. Elämän tarkoitus on syödä puuroa koko naamalla ja kierrättää kaikki eteen tuleva suun kautta. Elämän tarkoitus on oppia joka päivä uutta ja tarkistaa huomattiinko se varmasti.
Elämän tarkoitus on kaatua pyörällä. Elämän tarkoitus on kävellä silmät kiinni päin puuta. Elämän tarkoitus on tuntea, etteivät kesät lopu ikinä.
Elämän tarkoitus on elää oman ajan tapahtumat liian voimakkaasti. Elämän tarkoitus on rakastua, pettyä, unohtaa ja tulla unohdetuksi. Elämän tarkoitus on rakastua uudelleen ja tulla aina joskus rakastetuksi.
Elämän tarkoitus on tehdä valintoja. Oikeita ja vääriä. Elämän tarkoitus päätyä valintojen vuoksi johonkin, josta iloita tai jota katua. Elämän tarkoitus on tehdä asioita, joista tulee onnelliseksi ja jotka säteilevät hyvää ympärille. Elämän tarkoitus on tehdä lujasti töitä niiden asioiden puolesta joihin itse uskoo.
Elämän tarkoitus on kasvattaa lapsia ja tulla lasten kasvattamaksi. Elämän tarkoitus on antaa oman sisäisen lapsen viettää ikuinen lapsuus. Elämän tarkoitus on muistella vanhana samojen ystävien kanssa samaa nuoruutta.
Elämän tarkoitus on sairastua, parantua ja sairastua. Elämän tarkoitus on päästää kuolema joskus aivan liian lähelle.
Elämän tarkoitus on muistaa hetkistä parhaimmat ja koittaa unohtaa huonoimmat. Elämän tarkoitus on ymmärtää, että aurinko nousee ja laskee huomennakin.
Elämän tarkoitus on aina välillä pysähtyä ja katsella ympärilleen. Elämän tarkoitus on hymähtää, pyörittää päätä ja jatkaa suu virneessä eteenpäin.
Näin se on. Näin sen täytyy olla.
Tällä kertaa esittelen Jalasjärvellä toimivan perheyrityksen, joka valmistaa lemmikkieläinpetejä pääasiassa koirille ja kissoille. Jos siis omistat, koiran, kissan tai aika-ajoin koiranpetiin nukkumaan sijoitettavan miehen, niin tämä esittely kannattaa lukea huolella.
 |
| Ekke -koiranpeti |
Uuden koiranpedin hankinta tuli itsellemme ajankohtaiseksi, kun vanha peti alkoi olla niin saastainen, että pääasiassa aikaansa omassa kopissaan viettävän metsästyskoiran sisällepääsyyn esteenä alkoi olla koiran peti, ei niinkään koira itse. Uuden pedin etsintä alkoi Mustista ja Mirristä ja jatkui googlettamalla. Oikein sopivaa petiä ei tahtonut löytyä. Juuri, kun toivo alkoi hiipua tarttuivat Googlen hakurobotit osoitteeseen lemmikkielainpedit.fi, josta löytyi mahtava valikoima kotimaisia koiranpetejä. Jälkikäteen tietysti vähän ihmetyttää, että millä hakusanoilla sitä ensin tuli etsittyä. Toisaalta, kun nyt teen uudelleen haun hakusanalla koiranpedit selaimella, jolla ei ole koiranpetisivuilla vielä käyty, löytyy lemmikkielainpedit.fi ja otsikko Kotimaiset Lemmikkieläinpedit vasta Googlen kolmannelta sivulta, jonne asti en ilmeisesti ollut viitsinyt kurkata. Olin siis liian hätäinen. Susa koiranpetejä löytyy myynnistä myös muutamalta jälleenmyyjältä, mutta yrityksen omaa verkkokauppaa voi ainakin oman kokemuksen perusteella suositella jo nopean toimituksen vuoksi.
Puhutaan välillä taloudesta. Mielenkiintoisinta siitä olisi tietysti puhua saunan lauteilla, mutta paremman puutteessa tehdään se nyt näin blogin kautta. Suomen Pankki julkaisi tiistaina Suomen talouden ennusteensa ja tästä saatiin vaihteeksi aikaiseksi paljon positiivisia otsikoita. Kerron nyt miten minä ennustetta luin. Sen esittelyteksti kuului näin:
"Suomen talous on palannut kasvu-uralle. Vuoden 2016 aikana kasvu on vahvistunut erityisesti yksityisen kulutuksen ja investointien kohenemisen myötä. Vuosina 2017–2019 kasvu jatkuu kotimaisen kysynnän vetämänä, mutta jää aiempiin noususuhdanteisiin nähden vaimeaksi, runsaaseen prosenttiin vuosittain. Riskit painottuvat perusuraa hitaamman kasvun suuntaan."
Tästä alkaa uusi kirjoitusten sarja, jossa esittelen Suomessa valmistettuja tuotteita tai suomalaisia valmistajia. Esittelyyn voi valikoitua lukuisista erilaisista syistä ja voi minulle esiteltäviä tuotteita tai yrityksiä ehdottaakin. Ajattelin kuitenkin esitellä vain hyviä juttuja.
Ensimmäisen esittelyvuoron saa itseoikeutetusti Sievi GT 53 XL varsikengät. Mistäkö tämä oikeutus oikein tulee? No, kyseessä on vain yksinkertaisesti henkilökohtainen kaikkien aikojen suosikkini. Ostos, jonka tekemisestä taputan itseäni selkään edelleen lähes joka päivä. Niistä on siis erittäin hyvä aloittaa.
Yhteistä taivaltamme on jatkunut nyt noin kaksi ja puoli vuotta. Perheeseemme kuuluu suomenajokoira Armi, joten luonnossa tulee liikuttua melko paljon ja sieviläiset ovat tärkeimmät jalkineeni aina elokuun lopulta huhtikuulle. Ne ovat korvanneet totaalisesti kumisaappaat märillä keleillä, talvikengät kovilla pakkasilla ja lenkkitossut kävelylenkeillä. Suon ylitystäkään ei tarvitse miettiä hetkeäkään, kun vaan muistaa huolehtia, että housujen lahkeet tulevat kunnolla kenkien päälle.
Olen viime viikkoina kirjoittanut lähinnä Suomessa valmistettujen tuotteiden suosimisen merkityksestä meille kaikille. Tällä viikolla annan äänen välillä muille eli antaa Robinin, Markku Kuisminin ja Suomen Rahapajan työntekijöiden kertoa kolme eri näkökulmaa suomalaisista tuotteista.
Maailmaa ei muuteta nopeasti. Varmaa on kuitenkin, että sitä muutetaan jatkuvasti. Jotkut muutokset tapahtuvat salakavalasti niin, että vasta historiankirjoittajat kertovat muutoksen tapahtuneen. Teot tai tapahtumat, jotka oikeasti ovat maailmaa muuttaneet ovat itse asiassa muovanneet paljoltikin vain ihmisten ajattelutapaa. Ne ovat myös tuoneet yleiseen ilmapiirin uusia toiveita tai pelkoja. Monesti suurikin muutos lähtee hyvin pienen mutta asiaansa vahvasti uskovan ryhmän periksiantamattomuudesta. Ryhmä ei välttämättä edes kasva erityisen suureksi, vaan saa hitaasti muovattua suurten massojen mielipiteitä hyväksyvämmäksi ja lopulta jossain vaiheessa asioista tulee ihmisten ajatuksissa arkipäiväisiä.
Ympäristönsuojelu on yksi esimerkki tällaisesta asenneilmapiirin muutoksesta. Kukaan ei voi väittää, ettei työ olisi vielä pahasti kesken, mutta jos katsotaan ajassa vaikka vain kaksi vuosikymmentä taaksepäin, on muutos yleisessä ilmapiirissä ollut merkittävä. Ei kuitenkaan välttämättä tietysti riittävä. Muutoksen tarpeen hyväksyminen vie joskus aikaa tuskastuttavan kauan. Monista ympäristöä vähemmän kuormittavista asioista on kuitenkin jo nyt tullut maailmanlaajuisesti normaali tapa toimia ja toisaalta tietyt vanhat ympäristöä saastuttavat toimintatavat ovat jääneet niin täysin ilman yleistä hyväksyntää, että ne ovat poistumassa kokonaan. On mahdotonta sanoa ketä tästä voimme kiittää, mutta tuskin kiitos on se mitä asiaan uskovat kaipaavatkaan. Palkinto on jotain suurempaa.
Heti alkuun yksi hyvin hälyttävä huomio: jouluun on alle kuukausi aikaa! Viimeistään nyt olisi siis aika vaihtaa paniikkivaihde silmään jouluvalmistelujen ja etenkin joululahjojen hankkimisen suhteen. Joululahjojen hankkimiseksi onkin olemassa monia eri strategioita. Jotkut suunnittelevat paperille tarkasti etukäteen mitä joululahjoja tulevat ostamaan ja käyvät sitten vain kylmän rauhallisesti hakemassa tuotteet kaupasta ennen joulua haistellen samalla itseensä tyytyväisenä kauppoihin luotua joulun tunnelmaa. Toiset taas tekevät lahjahankintojaan tasaisesti pitkin vuotta ja ylpeilevät jo lokakuussa, että kaikki lahjat on jo jouluksi valmiina. Sitten olemme me todelliset oman joulumme sankarit, jotka pyörimme aaton aattona marketeissa etsien jotain lahjaksi kelpaavaa ja viimeistelemme lahjaostoksemme vielä kauppojen sulkeuduttua ABC:llä.
Joululahja tuo usein iloa jopa enemmän antajalleen kuin saajalleen. Lapset ovat tietysti tässä kohtaa vielä asia erikseen. Itselleni ainakin eniten iloa tuo sellainen lahja, joka antaa minulle jonkin elämyksen tai joka tulee aktiiviseen käyttöön ja kestää sitä pitkään. Joululle on kuitenkin ominaista, että joka vuosi nousee muutamia hittijoululahjatuotteita ylitse muiden. Eikö olekin jännä juttu, että iltapäivälehdet tietävät jo nyt nimetä nuo tämän joulun hittituotteet? Aina silloin tällöin olen itsekin saanut ilon avata lahjapaketin, josta on kuoriutunut tällainen jo etukäteen hittilahjaksi nimetty tuote. Jos kaikki minua lahjoneet laittavat hetkeksi silmänsä kiinni niin voin paljastaa, että koskaan näille ei ole ollut mitään käyttöä. Kuulostaako muovinen piikkimatto tutulta? Onko ollut käyttöä? Aivan!
On suuri joukko toimijoita, jotka haluavat johdatella sitä mitkä tuotteet muodostuvat tulevankin joulun hittituotteiksi. Minä liityn nyt tähän ryhmään ottamalla suuren riskin ja antamalla vinkkejä mistä voisi käydä etsimässä tulevaksi jouluksi lahjoja, jotka oikeasti ilahduttavat saajaansa ja tekevät sitä pitkään.
Vuoden pimein aika alkaa olla juuri käsillä. Vähät lumet sulivat odotetusti muuttaen maiseman taas mustaksi. Monella samaan tahtiin mustaksi palautui myös oma mielenmaisema. Uutiset kirkuvat synkkiä uutisia ja niihin on helppoa samaistua. "Kyllähän minä tuonkin jo arvasin ja joku pitää saada vastuuseen". Ei jaksa. Mennään mieluummin positiivisen kautta.
Valmet Automotive julkaisi viikolla rekrytoivansa ensi kesän loppuun mennessä yli tuhat uutta työntekijää monen moninaisiin tehtäviin. Samalla lähialueen kaupunkien johtajat ovat hykerrelleet paikallislehdissä, miten käsissä on positiivinen ongelma. Nyt pitäisi saada tarjottua alueelle muuttaville uusille asukkaille katto pään päälle ja hyvät kulkuyhteydet tuonne ehkä maailman laadukkaimmin tehtyjen autojen synnyinkotiin. Mikäs siinä, positiivisia ongelmia on helppo alkaa ratkoa hymyssä suin. Oikeita päätöksiä se silti vaatii. Let's go!
1. Tuotteen ylivoimainen hinta-laatusuhde
Suomessa valmistetun tuotteen ostaminen voi joskus (ei läheskään aina) ostopäätöstä tehtäessä tuntua arvokkaalta leikiltä. Melkein aina kotimaisen tuotteen ostaminen osoittautuu kuitenkin pitkässä juoksussa nerokkaaksi valinnaksi, sillä tämä kertainvestointi on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Samalla rahalla saa melkein poikkeuksetta paljon laadukkaamman tuotteen kuin mihin olisi joutunut tyytymään, jos olisi päätynyt tarjolla olevaan ulkomaalaiseen vaihtoehtoon. Usein käy niinkin, että halvan (ja huonon) tuotteen ostaminen aiheuttaa lopulta lähes tuplakustannukset, sillä tuote, joka ei ole mieluinen tai toimiva, jää käyttämättä ja sen tilalle joudutaan ostamaan pian uusi. Tästä myös kumpuaa sanonta: "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Suomessa valmistetun tuotteen käyttöikä on myös yleensä hyvin pitkä, mikä omalta osaltaan laskee tuotteen kokonaiskustannusta. Tätä voi hyvällä omallatunnolla kutsua ylivoimaiseksi hinta-laatusuhteeksi.
Tämän viikon alku ei ollut hyvä. Jostain oli yhtäkkiä päällimäiseksi tunteeksi noussut epävarmuus. Ajatus siitä, että mitä jos tästä ei sittenkään tule mitään. Ajattelin kuitenkin puolisen päivää jälleen kerran ylipitkäksi päässyttä tukkaani revittyäni, että josko se siitä, kun tuijottelee mahdollisimman paljon kattoon ja antaa ajatusten tehdä työtä. Totesin pian, että olin edennyt jo liian kauan suoraviivaisesti eteenpäin keskittyessäni vain liiketoimintasuunnitelman valmiiksi saamiseen. Sen valmiiksi saamisen ei kuitenkaan pitäisi olla mikään tavoite, vaan ainoastaan väline tavoitteiden toteuttamiseen. Toisaalta, nyt kun suunnitelman vahva runko on olemassa, voi sitä käyttää ajattelun apuvälineenä ja muuttaa sen kohtia sitä mukaa, kun ajatukset jalostuvat.
Yksi tekijä yhtäkkisille epävarmuuden tunteille oli varmaankin se, että kun on istunut liian kauan omassa suunnittelukammiossaan, sieltä poislähteminen alkaa pelottaa. Kuitenkin ainoa asia, jota oikeasti pitäisi pelätä, on omaan poteroon jämähtäminen. Kertaakaan ei tämän "projektin" aikana ole vielä käynyt niin, että muiden ihmisten kanssa ajatusten vaihtaminen tai edes liikeidean myyminen olisi kasvattanut omia epäilyksiäni. Paremminkin innostus on kasvanut, koska aina on tullut esiin joku uusi näkökulma, jonka avulla on päässyt hieman eteenpäin.
Nyt kun on tullut aika pitää pieni kolmen ja puolen päivän syysloma, on hyvä katsoa hieman ajassa taaksepäin ja toisaalta ennakoida tulevaa. Siitä on nyt tasan 12 viikkoa, kun pikku hiljaa kesäloman jälkeen aloin valmistautua viimeiseen työpäivääni. Tuona viimeisenä päivänä yritin sitten oksentaa kaiken minkä tiesin kerralla seuraajalleni ja yhden päivän tiukan rypistykset jälkeen suljin tehtaan portin viimeisen kerran (ainakin toistaiseksi). Tunne oli siitä erittäin jännä, että kun oli yli kolme vuotta kantanut aina jotain kesken ollutta projektia tai muuta kiirettä mukanaan, oli aluksi vähän vaikea ymmärtää, että ne asiat eivät enää kuulukaan minulle. Eihän minulla ole enää edes pääsyä sinne portin toiselle puolelle tai sähköpostiin. Nyt on tietysti aikaa kulunut jo niin kauan, että muut tietävät jo aivan kaikki asiat paljon paremmin kuin mitä itse tietäisin.
Meistä jokaisella on tarve tuntea, että kuuluu johonkin ryhmään tai yhteisöön. Ja onneksi melkein jokainen kuuluukin osaksi ainakin jonkinnäköistä yhteisöä. Yhteisön jäseniä yhdistää se kuten sanastakin voi päätellä, että heillä on toistensa kanssa jotain yhteistä. Esimerkiksi kyläyhteisössä kaikilla on sama pieni elinpiiri ja todennäköisesti ympäröivä maailma näyttäytyy sen jäsenille jokseenkin samanlaisena. Urheiluseuran kannattayhteisön jäseniä yhdistää rakkaus samaan urheilujoukkueeseen, ja yhteisön muiden jäsenien kanssa jaetaan kannattamiseen liittyvät ilot ja surut. Ja kyllä se Suomikin on yksi suuri yhteisö, jonka jäseninä me kaikki saamme nauttia monista samoista hyvistä asioista ja toisaalta vaikka kirota yhdessä katkerasti Postin huonoa palvelua. Yhteisön jäseninä olemme mukana nousuissa ja toisaalta tömähtämässä asfalttiin huonoina aikoina.
Minun täytyy myöntää, että en ole ollut täysin vilpitön. Kerroin ensimmäisessä blogikirjoituksessani unelmistani ja erityisesti unelmastani perustaa oma yritys. Jätin silloin vielä tarkoituksella kertomatta yhdestä vielä suuremmasta unelmastani, joka itse asiassa ajaa minua kohti juuri sitä yrityksen perustamistakin. Unelmasta, jonka vuoksi olen halunnut muuttaa koko elämäni ja laittaa tukevammat työhanskat käsiini.
Ehkä pieni taustoitus on paikallaan. Suuri osa talousuutisista, kolumneista ja erilaisista artikkeleista on tyyliltään hyvin synkeitä ja kysymys kuuluu lähinnä, että kuka on se viimeinen, joka sammuttaa maastamme valot. Synkkyys on siis muodissa. Ihan kuin meistä hulluista suomalaisista olisi yhtäkkiä tullut jokin sukupuuttoon kuolemassa oleva viimeisessä pimeässä luolassa lopullista kohtaloa alakuloisena odottava laji, jolla ei enää olisi mitään toivoa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta mielenkiintoista on, miksi meille tätä mielikuvaa jatkuvasti syötetään. Voi nimittäin olla, että joku joka olisi valmis käärimään hihansa ja alkamaan kovalla työllä muuttamaan suuntaa, uskoo nämä väitteet ja jättää leikin kesken.
Kaupunkilegendan mukaan Kiinan muuri on niin suuri, että se näkyy kuuhun asti. Lyhyt googlettaminen paljastaa, että tämä jo lapsena faktana kuulemani asia ei taida kuitenkaan pitää paikkansa. Wikipedian mukaan muuri näkyy maan kiertoradalta voimakkaan suurennoksen avulla. Ihmissilmä ei sitä siis sen kapeuden vuoksi erota sieltäkään.
Mikä sinne kuuhun asti sitten näkyisi? Jättiläismäiset myrskypilvet aivan ensimmäisenä. Valtameret varmasti. Mantereet tietysti ja himalajan vuoristo ehkä. Suurkaupungit iltavalaistuksessa näkyvät kauas, mutta ei varmaan ihan kuuhun asti. Saattaa olla, että pieni Suomemme näkyisi, jos katsoja olisi oikein tarkkaavainen. Entäpä voisiko sinne todella näkyä allekirjoittaneen nenän lisäksi jotain muuta yksittäistä ihmisen luomaa?
Mietin jo useampi viikko sitten tässä blogissa miten suuresti perustettavan yrityksen kohdalla pitäisi ajatella. Isosti vai aivan järkyttävän isosti? Päätös on nyt tehty. Haluan rakentaa jotain niin suurta, että se näkyy kuuhun saakka! Tämä ei ole mitään mahtailua, vaan ainoastaan tapa ajatella. Joko jätän leikin kesken kokonaan, mikä sekin on vielä tässä vaiheessa tietysti täysin mahdollista tai sitten tähtään alusta asti korkealle. Kärjistetysti sanottuna parempi kunnon konkurssi kuin hidas näivettyminen. En usko, että varovaiset tavoitteet johtavat hyvään lopputulokseen. Tai sitten olen vaan lukenut aikoinani liikaa amerikkalaisia yritysfilosofioita. Eiväthän ne välttämättä Suomessa päde! Olen tietysti asettamassa itselleni aivan valtavaa vuorta kavuttavaksi ja huipulle kiipeäminen tuntuu välillä käytettävissä olevia resursseja ajatellessani ylivoimaiselta tehtävältä, mutta ainakin toistaiseksi huipulla odottavat näköalat ovat saaneet jatkamaan.
En ole asiantuntija, mutta voin silti koittaa vähän neuvoa. Unelmat saavuttaa helpommin, kun niiden tavoitteluun satsaa aivan täysillä. Viimeiset kaksi kuukautta kehoni ja mieleni ovatkin toimineet monelle uudelle asialle koekenttänä ja selvinneet tästä ponnistelusta kohtuullisen hyvin. Tuntuu siltä, että olen valmiina rockaamaan, kun esirippu vedetään sivuun. Eli tässä muutama hyväksi koettu asia ja pakollinen itsestäänselvyys mitä kannattaa kokeilla:
1. Laita itsesi täysillä peliin
Elämänsä voi elää hyvin niin, että ei ota suurempia riskejä. Menee vain mukana ja ei pidä itsestään meteliä. Minä ainakin olen pärjännyt tähän asti niin ihan hyvin. Toisaalta jos katson taaksepäin omia elämässä tekemiäni "kovia" ratkaisuja, ovat ne aina johtaneet johonkin hyvään.
Ensimmäinen kerta on aina se pahin. Kun jonkun päätöksen on tehnyt, ei enää kannata painaa jarrua yhtään, sillä jos sen tekee, seuraa repullinen kiviä selässä painolastina koko ajan. Oli asia sitten mikä tahansa. Vaikka blogin kirjoittamisen aloitus tai yrityksen perustaminen. Tärkeää on, että kun päätös on tehty, ei enää katsota taaksepäin, vaan annetaan mennä. Kun on ottanut riittävän monta askelta pois omasta suojapoterostaan, ei oikeasti enää huimaa edes ajatus siitä, että oma pärstä olisi vaikka jokaisen maitotölkin kyljessä. Äärimmäisen vapauttavaa.
Perinteisesti insinöörivetoiset yritykset Suomessa ovat lähteneet liikkeelle keksinnöstä tai palveluideasta, jota on hiottu ja puunattu valmiiksi tuotteeksi. Vähemmälle tarkastelulle on jäänyt, että olisiko asiakkailla tarvetta tälle tarjotulle tuotteelle tai palvelulle. Olen omassa liikeideassani lähtenyt vastaamaan tarpeeseen, joka markkinoilla (ainakin itselläni) mielestäni on. Nyt kun kehiteltynä on ainakin omasta mielestä hyvä liikeidea ja toteutustavatkin ovat pääpiirteittäin mietittynä, pitäisi saada tietää miten paljon markkinoilla oikeasti on kiinnostusta ja tarvetta tuotteelleni, vai olisiko oma äiti ainoa asiakkaani. Tällä hetkellä kun vielä hyvin harva tietää liikeideaani, minun ei tarvitse lukittautua siihen mitenkään. Jos näyttää siltä, että asiakkaat haluaisivatkin jotain muuta, voin muokata ideaani tarpeen mukaisesti.
Mahdollisia asiakkaita voi kuunnella niin monella eri tavalla. Riippuen tuotteesta joskus voi riittää pelkkä silmien tai korvien avoimena pitäminen. Jos kaupungilla kulkiessa näkee joka toisen kulkijan taistelevan jotain ongelmaa vastaan tai jos julkisilla liikennevälineillä kulkiessa kuulee monen ihmisen valittavan samasta ongelmasta, on helppo tulkita, että tämä ongelma tarvitsee pikaisesti yrittäjän ratkaisemaan itsensä. Usein tarve ilmenee niinkin, että yrittäjä itse kokee jonkin asian tekemisen liian hankalaksi ja päätyy kehittämään tähän helpomman ratkaisun. Ennen tällaisen tuotteen kaupallistamista kannattaa tietysti hieman miettiä onko maailman ainoa ihminen, joka kyseistä asiaa tekee.
Kerroin muutama viikko sitten kirjoituksessani viikkorytmistäni, jota aloin toteuttaa ja kokeilla runsas kuukausi sitten. Se toimi hyvin, oli mukavaa ja tulosta tuli, mutta tällä viikolla oli aika siirtyä taas uudenlaiseen rytmiin.
Bongasin oikeastaan heti töistä pois jäätyäni mahdollisuuden osallistua yrittäjäkoulutukseen Raumalla. Ensireaktioni tähän oli, että pistin hakemuksen sisään ja en aluksi edes miettinyt asian järkevyyttä sen enempää. Miksi sitten asiaa olisi pitänyt epäillä?
No, joskus nuorempana ja paljon ylimielisempänä ajattelin, että yrittäjäkurssit ovat täysin turhaa ajan tuhlausta ja tarkoitettu vain niille, joilla ei ole minkäänlaista kaupallista koulutusta. Nyt koulutetumpana, kokeneempana ja paljon nöyrempänä olen tästä jo eri mieltä. Kurssin tarkoitus on valmistaa yrityksen perustamiseen ja siinä keskitytään liiketoimintasuunnitelman tekoon liikeideakohtaisesti, joten jokainen voi oikealla asenteella saada kurssista ainakin jotain irti.
Olen kuluneiden viikkojen aikana pohtinut paljon yrittäjyyttä: mitä se on ja mihin se vaikuttaa? Toisille se on tapa elää. Joku nauttii vapaudesta. Kolmas tekee hammasta purren ja kiroillen sitä samaa, minkä joskus luuli olevan hyvä ajatus. Tässä vaiheessa, kun en edes ole yrittäjä, vaan ainoastaan ajattelen yrityksen perustamista paljon, minulla on joitakin henkilökohtaisia käsityksiä ja ajatuksia yrittäjyydestä ja yrittämisestä Suomessa. Kerron näistä käsityksistä viiden väittämän avulla hieman lisää ja lupaan palata väittämiin muutaman kuukauden päästä uudelleen, kun olen päässyt maistelemaan yrittäjyyden ihanuutta hieman jo itsekin.
Jo pitkän aikaa on usein mediasta saanut lukea ja kuulla erilaisten start up yrittäjien neuvovan, että uusien yritysten ja yritysten ylipäänsä pitäisi ajatella isosti. Tällä hetkellä nämä jutut saavat minulle vienon hymyn suunpielille. Ei siksi, että en uskoisi asian olevan juuri näin, vaan lähinnä siksi, että huomaan myös omien ajatusteni olevan jatkuvasti reilun puoleisesti yläviistossa. Toisaalta suunnitelman edetessä on jatkuvasti löytynyt uusia esteitä, joiden kiertämiseksi tai ylittämiseksi on tarvinnut keksiä enemmän tai vähemmän luovia temppuja.
Mennäänpä ajassa muutamia vuosia taaksepäin iloiseen opiskeluaikaan. Yrittäjyys kiinnosti minua jo kauppakorkeakoulussa ja muistan kuinka himokkaasti imin itseeni sen ainoan tarjolla olleen vierailevan luennoitsijan vetämän yrittäjyyden kurssin. Samoja ylikierroksillaolon tunteita huomaan kokevani tälläkin hetkellä lähes joka päivä. Sekä kandi- että gradututkielmani tein liittyen yrityksen kasvuun. Ne eivät varmastikaan olleet mitään suomalaisen tutkimustyön merkkihetkiä, mutta joku siemen silloin tuli kylvettyä ja ainakin asianmukaiset perinteiset kylvön siunausrituaalit tehtyä.
Olen jo pitkään harmitellut maailman pahuutta työajan rajoittavuuden ja hallittavuuden suhteen. On selvää, että tietyissä ammateissa kuten hoitoalalla tai prosessityössä työajan säännöllisyys on välttämätöntä, mutta kaikenlaisessa asiantuntija- ja suunnitelutyössä kellokorttiin sidottu työaika on usein lähinnä luovuutta ja työtehoa tuhoava tekijä. Toinen suuri ongelma ns. toimistotyössä ovat jatkuvat keskeytykset ja keskittymisrauhan puute.
Edellisessä elämässäni oli täysin normaalia, että juuri aamun tehokkaat ensimmäiset puolitoista tuntia kuluivat sähköpostin läpikahlaamiseen ja kun aivan välttämättömimpiin posteihin oli ehtinyt reagoida, oli aika rynnätä ensimmäiseen palaveriin. Ja palavereita saattoikin olla sitten lähes tauotta koko loppupäivä. Välillä täytyi tietysti käydä kiireellä hotkimassa keittiön tätien loihtimia herkkuja maha täyteen, minkä jälkeen olikin hyvä jatkaa iltapäivän palavereihin mieli virkeänä torkkumaan. Työtehokkuus ei enää välttämättä vastannut sitä työtehoa, jolla oli aamulla luettu suurimmaksi osaksi jollekin muulle tarkoitettuja sähköposteja. Kun neljältä talo rauhottui ja pääsi siirtymään oikeasti rauhassa miettimään mitä olisi järkevää tehdä, ainoa oikea ratkaisu olisi ollut lähteä kotiin keräämään voimia.
Viimeisen kolmen kuukauden aikana minulta on useasti kysytty, että mitä aion tehdä seuraavaksi. Monet ovat ihmetelleet, että et
kai sinä nyt irtisanoudu työstäsi ilman, että sinulla olisi uutta työpaikkaa
tiedossa. Ei kai kukaan ole niin hullu, että jäisi omasta tahdostaan tyhjän
päälle? Yllättävän moni on kuitenkin myös todennut heti irtisanoutumisestani kuultuaan miten hienoa on, että joku uskaltaa hypätä pois tutuista kuvioista ja lähteä kokeilemaan uutta. No, tyhjän päälle en jäänyt. Rintamamiestalo on tänäänkin lämmin, leivän päällä on vielä jopa kinkkua, tytär hymyilee minulle edelleen ja koira on aina valmiina nuolemaan naamaani.
Mikä sai sitten tekemään ison päätöksen ja kävelemään
esimiehen huoneeseen yhtenä toukokuisena päivänä "pahat mielessä"? Jo
vuosia takaraivossa on itänyt unelma omasta yrityksestä, mutta ideat ovat
toistaiseksi jääneet vielä ajatuksen tasolle. En voi sanoa, että en olisi pitänyt työstäni, jossa yksikään päivä ei ollut samanlainen ja jossa pääsin vaikuttamaan merkittävän suomalaisen yrityksen prosesseihin. Lisäksi pitää sanoa, että viimeisen viiden
vuoden aikana kahdessa eri työpaikassa olen saanut tehdä töitä aivan huikeiden
tyyppien kanssa. Vaikka välillä (ja aika useinkin) päivät ovat olleet todella
pitkiä ja hektisiä, olen yleensä viihtynyt työssäni ja huomannut oppineeni
paljon itse työstä ja samalla itsestäni.
Paljon puhutaan siitä, että pitäisi suosia kotimaisia tuotteita (tai siis ainakin minä puhun), jotta työllistettäisiin suomalaisia ihmisiä. Ulkomaalaisten tuotteiden tulvassa ei ole vaan kovin helppoa löytää sitä kotimaista tuotetta ja toisaalta usein jo pelkkä mielikuva jonkin asteisesta suomalaisuudesta saa riittää paremman puutteessa. Tuntuu, että kotimaisen tuotteen löytämiseksi ja ostamiseksi täytyy aina nähdä erikseen vaivaa. Yritän hieman helpottaa omalta osaltani tätä tuskaa niiden osalta, jotka haluaisivat suosia kotimaisia valmistajia ja toisaalta olisi mukava pystyä kannustamaan myös muita siirtymään kotimaisten tuotteiden ostajiksi. Niinpä aloitan listaamaan Suomessa tuotteensa valmistavia yrityksiä kategorioittain. Aloitetaan naistenvaatteista. Niistä kun yleisesti tiedän kaikkein vähiten.
