5 väittämää yrittäjyydestä

Olen kuluneiden viikkojen aikana pohtinut paljon yrittäjyyttä: mitä se on ja mihin se vaikuttaa? Toisille se on tapa elää. Joku nauttii vapaudesta. Kolmas tekee hammasta purren ja kiroillen sitä samaa, minkä joskus luuli olevan hyvä ajatus. Tässä vaiheessa, kun en edes ole yrittäjä, vaan ainoastaan ajattelen yrityksen perustamista paljon, minulla on joitakin henkilökohtaisia käsityksiä ja ajatuksia yrittäjyydestä ja yrittämisestä Suomessa. Kerron näistä käsityksistä viiden väittämän avulla hieman lisää ja lupaan palata väittämiin muutaman kuukauden päästä uudelleen, kun olen päässyt maistelemaan yrittäjyyden ihanuutta hieman jo itsekin.

1. Suomessa yritykset saavat valtiolta enemmän kuin mitä valtio ottaa

Niin, Suomi on yhteiskunta, jossa maksetaan veroja. Ja vaikka tiettyjen puolueiden poliitikot ilmeisesti ihan vakavasti toisin uskovat, veroja maksavat myös yritykset ja yrittäjät ja yleensä vielä ihan riittävän paljon. Jokainen saa veroja maksettavakseen varmasti ansionsa mukaan ja verojen määrästä yritys ja yrittäjä tietävät miten hyvin vuosi on mennyt. 

Verojen maksaminen tietysti harmittaa meitä kaikkia, mutta toisaalta näiden verojen avulla yrityksille tarjotaan varmasti yksi maailman parhaista toimintaympäristöistä. Henkilökunnaksi on tarjolla koulutettua ja osaavaa väkeä. Yrittäjä tietää myös, että seuraavanakin päivänä esimerkiksi tietoliikenneyhteydet toimivat, lait ovat pysyneet suurinpiirtein samanlaisina ja presidentti ei ole hetken mielijohteesta ottanut yön aikana yritystä haltuunsa. Aloittavalle yrittäjälle verojen maksaminen mahdollistaa sen, että käytössä on palveluita, joita ainakaan minä en osannut odottaa ja vielä täysin ilmaiseksi. Mutta elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki yrittäminen on tehty mahdottomaksi, niinkö se oli?

2. Yritysten kuuluu kantaa yhteiskuntavastuuta ja niin ne yleensä tekevätkin

Ehkä tämä hieman sivuaa edellistä väitettä, mutta mielestäni oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa vahvempien yksilöiden kuuluu kantaa myös niitä vähän heikompia. Enkä todellakaan tarkoita sitä, että aina yrittäjä olisi se vahva ja toisen palveluksessa työtä tekevä olisi heikko, mutta loppupeleissä yrittäjä on se, joka laittaa tämän yhteiskunnan rattaat pyörimään.

Yhteiskuntavastuun perään huudetaan aina silloin, kun yksityinen yritys irtisanoo tai lomauttaa. Silloin on vaan kertakaikkiaan pakko säästää, kun valtio tai kunnat tekevät samoin, vaikka juuri heille työllistäminen on paljon halvempaa. Työssäkäyvähän maksaa osan palkastaan takaisin veroina eikä saa yhteiskunnalta "katteetonta" korvausta kuten irtisanottu tai lomautettu. Yritysten on vähän pakkokin toimia vastuullisesti tai ne menettävät asiakkaitaan, koska ihan kaikki julkisuus ei sentään ole hyvää julkisuutta. Julkisella puolella asiakkaat ovat tähän asti tupanneet säilymään.

3. Palkkaaminen ei ole Suomessa liian kallista - työntekijöille olisi vaan tarjolla liian tuottamatonta työtä

Alkuun erittäin kärjistetty esimerkki: Oletteko kuulleet tai lukeneet, että Supercelliltä olisi valitettu uusien työntekijöiden palkkaamisen olevan Suomessa liian kallista? En minäkään. Kun liikeidea, tuote ja/tai ansaintalogiikka ovat riittävän hyviä, on Suomessa yrityksellä varmasti varaa palkata uusia työntekijöitä.

No se liiallisesta kärjistämisestä. Kuitenkin vakavamminkin ajateltuna jotenkin näin tämä mielestäni menee: Jos yrittäjällä olisi niin paljon työtä, että olemassa olevilla resursseilla niitä ei pystytä tekemään, mutta rahaa ei tule riittävästi, jotta lisäkäsiä pystyttäisiin palkkaamaan, kannattaa somessa avautumisen sijaan miettiä mitä liikeideassa on pielessä. Ei se idea tietysti helposti parane, mutta toisaalta riittävän hyvästä tuotteesta asiakkaat ovat valmiita maksamaan henkilöstökulutkin kattavan hinnan.

4. Liian moneen asiaan keskittyminen tappaa

Loppujen lopuksi aika usein saa lukea tarinoita yrittäjistä, jotka väsyvät totaalisesti ja hautautuvat kaaokseen. "O niin paljo hommi ettei saa mittä tehryks." Yrittäjä usein haluaa pitää kaikkia lankoja käsissään, mikä aiheuttaa sen, että yrityksen kannalta tuottamaton työ vie suuren osan siitä ajasta, mikä pitäisi käyttää rahan tekemiseen. Markkinoida pitää siellä ja täällä, kestittää pitää tämä ja tuo potentiaalinen asiakas ja valmistettua pitää saada ne ja nämä tuotteet. Kaaoksen keskellä helposti unohtuu kuitenkin analysoida mitkä markkinointikanavat oikeasti toimivat, ketkä ovat sellaisia asiakkaita, jotka tuotteita tulevat todennäköisimmin ostamaan ja mitkä tuotteet tekevät viivan alle jäävän tuloksen. Aina välillä pitäisi muistaa pysähtyä hetkeksi.

5. Jokainen voi löytää oman sinisen meren strategiansa kunhan pysähtyy hetkeksi ajattelemaan

Tohtorit Kim & Mauborgne lanseerasivat ajatuksen sinisen meren strategiasta. Sillä tarkoitetaan kuvainnollisesti sitä, että yrityslaiva ohjataan pois merialueelta, jonka vesi on jo värjäytynyt punaiseksi kilpailijoiden verestä. Tällaisella strategialla yritys kiertää kilpailun ja luo itselleen oman markkinan vanhan markkinan reunamille muuttamalla jotenkin toimialan totuttuja sääntöjä. Näitä sääntöjä voidaan muuttaa siten, että verrattuna markkinoilla yleisesti käytettyihin asiakkaille arvoa tuottaviin toimintatapoihin poistetaan joitain toimintoja kokonaan, joitain toimintoja supistetaan, joitain korostetaan ja lisäksi luodaan jotain sellaista toimialalla täysin uutta, mistä asiakas on valmis maksamaan lisähintaa.

Ainakin edellä mainittujen tutkijoiden mielestä yrityksen kannattaa pyrkiä siniselle merelle, sillä he havaitsivat, että vaikka vain 14 % kaikista uusista tuotelanseerauksista tehdään sinisen meren strategian mukaisesti, tuottivat nämä investoinnit jo 38 % kaikesta liikevaihdosta ja jopa 61% kaikista voitoista. Voiko sitten jokainen maalaisjärjellä varustettu yrittäjä keksiä oman sinisen meren strategiansa? Näin minä uskon ja näin minä toivon. Ajattelin kokeilla, mutta pahasti on vielä kesken...