Edellisessä elämässäni oli täysin normaalia, että juuri aamun tehokkaat ensimmäiset puolitoista tuntia kuluivat sähköpostin läpikahlaamiseen ja kun aivan välttämättömimpiin posteihin oli ehtinyt reagoida, oli aika rynnätä ensimmäiseen palaveriin. Ja palavereita saattoikin olla sitten lähes tauotta koko loppupäivä. Välillä täytyi tietysti käydä kiireellä hotkimassa keittiön tätien loihtimia herkkuja maha täyteen, minkä jälkeen olikin hyvä jatkaa iltapäivän palavereihin mieli virkeänä torkkumaan. Työtehokkuus ei enää välttämättä vastannut sitä työtehoa, jolla oli aamulla luettu suurimmaksi osaksi jollekin muulle tarkoitettuja sähköposteja. Kun neljältä talo rauhottui ja pääsi siirtymään oikeasti rauhassa miettimään mitä olisi järkevää tehdä, ainoa oikea ratkaisu olisi ollut lähteä kotiin keräämään voimia.
Minulla on jo vähän aikaa ollut mielessä ajatus itselleni sopivasta työrytmistä. Ei ole vaan työaikaseurannan vuoksi ollut mahdollista kokeilla sitä. No nyt on, kuten kaikki edellisen blogikirjoitukseni lukeneet tietävät. Olen päättänyt kokeilla työrytmiä, jossa jaan viikon kymmeneen kolmen tunnin pätkään, jotka ripottelen muihin menoihin tai vaikkapa säähän sopivasti ympäri viikkoa. Siitä yritän kuitenkin pitää kiinni, että yleisimmin aloitan työt mahdollisimman aikaisin aamulla yleensä noin seitsemän aikoihin, jolloin olen tehokkaimmillani ja virkeimmilläni. Aamutyöajat saavat tosin väistyä syksyä päin mentäessä niinä kauniina aamuina, jolloin on otollinen aika siirtyä luonnon keskelle kuuntelemaan ajokoiran sulosointuista jäniksen ajoa.
Työviikko voi rakentua monella eri tavalla. Jos työskentelee joka arkipäivä, on koko viikonloppu vapaa kuten "normaalilla" työntekijällä, mutta sekään ei mielestäni kuulosta yhtään pahalta, että ns. työpäivä on ohi kymmeneltä aamulla. Toisaalta, jos on aamun ja aamupäivän istunut kannon nokassa ja antanut uusien ideoiden hiljalleen marinoitua hyvin levänneissä aivoissa tai rämpinyt tyhjä pää märkänä ryteikköisessä metsässä, ei myöskään ole huono vaihtoehto, että saa sen jälkeen tehdä hommia sisätiloissa iltapäivällä.
Ihminen jaksaa kuulemma keskittyä työntekoon vajaan tunnin kerrallaan. Luin myös jostain, että juuri ne alle tunnin välein reilun tauon pitävät työntekijät ovat todellisuudessa kaikkein tehokkaimpia. Jos tunnistat kuuluvasi tähän ryhmään, palkitse itsesi pullalla seuraavalla pidennetyllä kahvitauollasi, jottei vireystilasi nouse liian hyväksi. Huomasin aika pian oman suurimman alkuinnostukseni hiivuttua, että kolme tuntia putkeen läppärin äärellä on aivan liian pitkä aika, jotta keskittyminen pysyisi olennaisessa ja juuri olennaisiin asioihin keskittyminen on tehokkuuden kannalta kaikkein tärkeintä. Niinpä lyhyen mutta kiivaan pääni sisällä käydyn keskustelun jälkeen päätin, että tuo kolme tuntia pitää sisällään myös 15-20 minuutin tauon.
Yleisin työpäiväni koostuu siis kahdesta kolmen tunnin työjäksosta ja suunnittelen työjaksojeni aiheen aina etukäteen. Keskityn yhden kolmetuntisen aina vain yhteen aiheeseen ja tälläkin hetkellä olen aikatauluttanut nämä aiheet jo pitkälle eteenpäin. Koska olen oman itseni herra, voin tietysti muuttaa näitä suunnitelmia, ja minulta ei ole kukaan myöskään kieltänyt koko työjakson jättämistä väliin, jos siltä tuntuu. Kahden työjakson väliksi on ollut tapana muodostua noin kolme tuntia. Tähän aikaan saa hyvin mahtumaan pitkän lenkin koiran kanssa, rauhallisen ruokailun, ajatukset oikeisiin lokeroihin jäsentelevät torkut sekä lapsen kanssa peuhaamista ja vaimon kanssa seurustelua (tai toisinpäin).
Arvioisin, että tällä hetkellä, kun kukaan ei oikeastaan vielä kaipaa minua ja minulla on täydellinen keskittymisrauha, saan työskentelemällä kaksi kolmen tunnin jaksoa päivässä kunnon tauoilla työtehtävästä riippuen noin puolitoista kertaa enemmän aikaan kuin kahdeksantuntisen työpäivän aikana, mikä on täynnä keskeytyksiä ja jolloin en ehdi pitää kunnon taukoja. Jos tämä itsetutkiskeluni pitää paikkansa ja on vielä yleistettävissäkin, tuhannet ja taas tuhannet toimihenkilöt hukkaavat mielettömän suuren ajan joka viikko ja yritykset, kunnat ja valtio maksavat hukatusta ajasta tyytyväisinä. Tiedostan tietenkin sen, että edellä kuvaamani työajan suunnittelu on mahdollista vain tässä siirtymävaiheessa yrittäjyyteen. Olen kuitenkin päättänyt, että en enää halua tuhlata työhön käyttämääni aikaa, koska samalla tuhlaisin suuren osan elämästäni. Siksi järkevä ja tehokas ajankäyttö on jatkossa suunniteltava aina erikseen jokaiseen tilanteeseen sopivaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti