Heti alkuun yksi hyvin hälyttävä huomio: jouluun on alle kuukausi aikaa! Viimeistään nyt olisi siis aika vaihtaa paniikkivaihde silmään jouluvalmistelujen ja etenkin joululahjojen hankkimisen suhteen. Joululahjojen hankkimiseksi onkin olemassa monia eri strategioita. Jotkut suunnittelevat paperille tarkasti etukäteen mitä joululahjoja tulevat ostamaan ja käyvät sitten vain kylmän rauhallisesti hakemassa tuotteet kaupasta ennen joulua haistellen samalla itseensä tyytyväisenä kauppoihin luotua joulun tunnelmaa. Toiset taas tekevät lahjahankintojaan tasaisesti pitkin vuotta ja ylpeilevät jo lokakuussa, että kaikki lahjat on jo jouluksi valmiina. Sitten olemme me todelliset oman joulumme sankarit, jotka pyörimme aaton aattona marketeissa etsien jotain lahjaksi kelpaavaa ja viimeistelemme lahjaostoksemme vielä kauppojen sulkeuduttua ABC:llä.
Joululahja tuo usein iloa jopa enemmän antajalleen kuin saajalleen. Lapset ovat tietysti tässä kohtaa vielä asia erikseen. Itselleni ainakin eniten iloa tuo sellainen lahja, joka antaa minulle jonkin elämyksen tai joka tulee aktiiviseen käyttöön ja kestää sitä pitkään. Joululle on kuitenkin ominaista, että joka vuosi nousee muutamia hittijoululahjatuotteita ylitse muiden. Eikö olekin jännä juttu, että iltapäivälehdet tietävät jo nyt nimetä nuo tämän joulun hittituotteet? Aina silloin tällöin olen itsekin saanut ilon avata lahjapaketin, josta on kuoriutunut tällainen jo etukäteen hittilahjaksi nimetty tuote. Jos kaikki minua lahjoneet laittavat hetkeksi silmänsä kiinni niin voin paljastaa, että koskaan näille ei ole ollut mitään käyttöä. Kuulostaako muovinen piikkimatto tutulta? Onko ollut käyttöä? Aivan!
On suuri joukko toimijoita, jotka haluavat johdatella sitä mitkä tuotteet muodostuvat tulevankin joulun hittituotteiksi. Minä liityn nyt tähän ryhmään ottamalla suuren riskin ja antamalla vinkkejä mistä voisi käydä etsimässä tulevaksi jouluksi lahjoja, jotka oikeasti ilahduttavat saajaansa ja tekevät sitä pitkään.
Vuoden pimein aika alkaa olla juuri käsillä. Vähät lumet sulivat odotetusti muuttaen maiseman taas mustaksi. Monella samaan tahtiin mustaksi palautui myös oma mielenmaisema. Uutiset kirkuvat synkkiä uutisia ja niihin on helppoa samaistua. "Kyllähän minä tuonkin jo arvasin ja joku pitää saada vastuuseen". Ei jaksa. Mennään mieluummin positiivisen kautta.
Valmet Automotive julkaisi viikolla rekrytoivansa ensi kesän loppuun mennessä yli tuhat uutta työntekijää monen moninaisiin tehtäviin. Samalla lähialueen kaupunkien johtajat ovat hykerrelleet paikallislehdissä, miten käsissä on positiivinen ongelma. Nyt pitäisi saada tarjottua alueelle muuttaville uusille asukkaille katto pään päälle ja hyvät kulkuyhteydet tuonne ehkä maailman laadukkaimmin tehtyjen autojen synnyinkotiin. Mikäs siinä, positiivisia ongelmia on helppo alkaa ratkoa hymyssä suin. Oikeita päätöksiä se silti vaatii. Let's go!
1. Tuotteen ylivoimainen hinta-laatusuhde
Suomessa valmistetun tuotteen ostaminen voi joskus (ei läheskään aina) ostopäätöstä tehtäessä tuntua arvokkaalta leikiltä. Melkein aina kotimaisen tuotteen ostaminen osoittautuu kuitenkin pitkässä juoksussa nerokkaaksi valinnaksi, sillä tämä kertainvestointi on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Samalla rahalla saa melkein poikkeuksetta paljon laadukkaamman tuotteen kuin mihin olisi joutunut tyytymään, jos olisi päätynyt tarjolla olevaan ulkomaalaiseen vaihtoehtoon. Usein käy niinkin, että halvan (ja huonon) tuotteen ostaminen aiheuttaa lopulta lähes tuplakustannukset, sillä tuote, joka ei ole mieluinen tai toimiva, jää käyttämättä ja sen tilalle joudutaan ostamaan pian uusi. Tästä myös kumpuaa sanonta: "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Suomessa valmistetun tuotteen käyttöikä on myös yleensä hyvin pitkä, mikä omalta osaltaan laskee tuotteen kokonaiskustannusta. Tätä voi hyvällä omallatunnolla kutsua ylivoimaiseksi hinta-laatusuhteeksi.
Tämän viikon alku ei ollut hyvä. Jostain oli yhtäkkiä päällimäiseksi tunteeksi noussut epävarmuus. Ajatus siitä, että mitä jos tästä ei sittenkään tule mitään. Ajattelin kuitenkin puolisen päivää jälleen kerran ylipitkäksi päässyttä tukkaani revittyäni, että josko se siitä, kun tuijottelee mahdollisimman paljon kattoon ja antaa ajatusten tehdä työtä. Totesin pian, että olin edennyt jo liian kauan suoraviivaisesti eteenpäin keskittyessäni vain liiketoimintasuunnitelman valmiiksi saamiseen. Sen valmiiksi saamisen ei kuitenkaan pitäisi olla mikään tavoite, vaan ainoastaan väline tavoitteiden toteuttamiseen. Toisaalta, nyt kun suunnitelman vahva runko on olemassa, voi sitä käyttää ajattelun apuvälineenä ja muuttaa sen kohtia sitä mukaa, kun ajatukset jalostuvat.
Yksi tekijä yhtäkkisille epävarmuuden tunteille oli varmaankin se, että kun on istunut liian kauan omassa suunnittelukammiossaan, sieltä poislähteminen alkaa pelottaa. Kuitenkin ainoa asia, jota oikeasti pitäisi pelätä, on omaan poteroon jämähtäminen. Kertaakaan ei tämän "projektin" aikana ole vielä käynyt niin, että muiden ihmisten kanssa ajatusten vaihtaminen tai edes liikeidean myyminen olisi kasvattanut omia epäilyksiäni. Paremminkin innostus on kasvanut, koska aina on tullut esiin joku uusi näkökulma, jonka avulla on päässyt hieman eteenpäin.
Nyt kun on tullut aika pitää pieni kolmen ja puolen päivän syysloma, on hyvä katsoa hieman ajassa taaksepäin ja toisaalta ennakoida tulevaa. Siitä on nyt tasan 12 viikkoa, kun pikku hiljaa kesäloman jälkeen aloin valmistautua viimeiseen työpäivääni. Tuona viimeisenä päivänä yritin sitten oksentaa kaiken minkä tiesin kerralla seuraajalleni ja yhden päivän tiukan rypistykset jälkeen suljin tehtaan portin viimeisen kerran (ainakin toistaiseksi). Tunne oli siitä erittäin jännä, että kun oli yli kolme vuotta kantanut aina jotain kesken ollutta projektia tai muuta kiirettä mukanaan, oli aluksi vähän vaikea ymmärtää, että ne asiat eivät enää kuulukaan minulle. Eihän minulla ole enää edes pääsyä sinne portin toiselle puolelle tai sähköpostiin. Nyt on tietysti aikaa kulunut jo niin kauan, että muut tietävät jo aivan kaikki asiat paljon paremmin kuin mitä itse tietäisin.
Meistä jokaisella on tarve tuntea, että kuuluu johonkin ryhmään tai yhteisöön. Ja onneksi melkein jokainen kuuluukin osaksi ainakin jonkinnäköistä yhteisöä. Yhteisön jäseniä yhdistää se kuten sanastakin voi päätellä, että heillä on toistensa kanssa jotain yhteistä. Esimerkiksi kyläyhteisössä kaikilla on sama pieni elinpiiri ja todennäköisesti ympäröivä maailma näyttäytyy sen jäsenille jokseenkin samanlaisena. Urheiluseuran kannattayhteisön jäseniä yhdistää rakkaus samaan urheilujoukkueeseen, ja yhteisön muiden jäsenien kanssa jaetaan kannattamiseen liittyvät ilot ja surut. Ja kyllä se Suomikin on yksi suuri yhteisö, jonka jäseninä me kaikki saamme nauttia monista samoista hyvistä asioista ja toisaalta vaikka kirota yhdessä katkerasti Postin huonoa palvelua. Yhteisön jäseninä olemme mukana nousuissa ja toisaalta tömähtämässä asfalttiin huonoina aikoina.
Minun täytyy myöntää, että en ole ollut täysin vilpitön. Kerroin ensimmäisessä blogikirjoituksessani unelmistani ja erityisesti unelmastani perustaa oma yritys. Jätin silloin vielä tarkoituksella kertomatta yhdestä vielä suuremmasta unelmastani, joka itse asiassa ajaa minua kohti juuri sitä yrityksen perustamistakin. Unelmasta, jonka vuoksi olen halunnut muuttaa koko elämäni ja laittaa tukevammat työhanskat käsiini.
Ehkä pieni taustoitus on paikallaan. Suuri osa talousuutisista, kolumneista ja erilaisista artikkeleista on tyyliltään hyvin synkeitä ja kysymys kuuluu lähinnä, että kuka on se viimeinen, joka sammuttaa maastamme valot. Synkkyys on siis muodissa. Ihan kuin meistä hulluista suomalaisista olisi yhtäkkiä tullut jokin sukupuuttoon kuolemassa oleva viimeisessä pimeässä luolassa lopullista kohtaloa alakuloisena odottava laji, jolla ei enää olisi mitään toivoa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta mielenkiintoista on, miksi meille tätä mielikuvaa jatkuvasti syötetään. Voi nimittäin olla, että joku joka olisi valmis käärimään hihansa ja alkamaan kovalla työllä muuttamaan suuntaa, uskoo nämä väitteet ja jättää leikin kesken.
Kaupunkilegendan mukaan Kiinan muuri on niin suuri, että se näkyy kuuhun asti. Lyhyt googlettaminen paljastaa, että tämä jo lapsena faktana kuulemani asia ei taida kuitenkaan pitää paikkansa. Wikipedian mukaan muuri näkyy maan kiertoradalta voimakkaan suurennoksen avulla. Ihmissilmä ei sitä siis sen kapeuden vuoksi erota sieltäkään.
Mikä sinne kuuhun asti sitten näkyisi? Jättiläismäiset myrskypilvet aivan ensimmäisenä. Valtameret varmasti. Mantereet tietysti ja himalajan vuoristo ehkä. Suurkaupungit iltavalaistuksessa näkyvät kauas, mutta ei varmaan ihan kuuhun asti. Saattaa olla, että pieni Suomemme näkyisi, jos katsoja olisi oikein tarkkaavainen. Entäpä voisiko sinne todella näkyä allekirjoittaneen nenän lisäksi jotain muuta yksittäistä ihmisen luomaa?
Mietin jo useampi viikko sitten tässä blogissa miten suuresti perustettavan yrityksen kohdalla pitäisi ajatella. Isosti vai aivan järkyttävän isosti? Päätös on nyt tehty. Haluan rakentaa jotain niin suurta, että se näkyy kuuhun saakka! Tämä ei ole mitään mahtailua, vaan ainoastaan tapa ajatella. Joko jätän leikin kesken kokonaan, mikä sekin on vielä tässä vaiheessa tietysti täysin mahdollista tai sitten tähtään alusta asti korkealle. Kärjistetysti sanottuna parempi kunnon konkurssi kuin hidas näivettyminen. En usko, että varovaiset tavoitteet johtavat hyvään lopputulokseen. Tai sitten olen vaan lukenut aikoinani liikaa amerikkalaisia yritysfilosofioita. Eiväthän ne välttämättä Suomessa päde! Olen tietysti asettamassa itselleni aivan valtavaa vuorta kavuttavaksi ja huipulle kiipeäminen tuntuu välillä käytettävissä olevia resursseja ajatellessani ylivoimaiselta tehtävältä, mutta ainakin toistaiseksi huipulla odottavat näköalat ovat saaneet jatkamaan.
En ole asiantuntija, mutta voin silti koittaa vähän neuvoa. Unelmat saavuttaa helpommin, kun niiden tavoitteluun satsaa aivan täysillä. Viimeiset kaksi kuukautta kehoni ja mieleni ovatkin toimineet monelle uudelle asialle koekenttänä ja selvinneet tästä ponnistelusta kohtuullisen hyvin. Tuntuu siltä, että olen valmiina rockaamaan, kun esirippu vedetään sivuun. Eli tässä muutama hyväksi koettu asia ja pakollinen itsestäänselvyys mitä kannattaa kokeilla:
1. Laita itsesi täysillä peliin
Elämänsä voi elää hyvin niin, että ei ota suurempia riskejä. Menee vain mukana ja ei pidä itsestään meteliä. Minä ainakin olen pärjännyt tähän asti niin ihan hyvin. Toisaalta jos katson taaksepäin omia elämässä tekemiäni "kovia" ratkaisuja, ovat ne aina johtaneet johonkin hyvään.
Ensimmäinen kerta on aina se pahin. Kun jonkun päätöksen on tehnyt, ei enää kannata painaa jarrua yhtään, sillä jos sen tekee, seuraa repullinen kiviä selässä painolastina koko ajan. Oli asia sitten mikä tahansa. Vaikka blogin kirjoittamisen aloitus tai yrityksen perustaminen. Tärkeää on, että kun päätös on tehty, ei enää katsota taaksepäin, vaan annetaan mennä. Kun on ottanut riittävän monta askelta pois omasta suojapoterostaan, ei oikeasti enää huimaa edes ajatus siitä, että oma pärstä olisi vaikka jokaisen maitotölkin kyljessä. Äärimmäisen vapauttavaa.
Perinteisesti insinöörivetoiset yritykset Suomessa ovat lähteneet liikkeelle keksinnöstä tai palveluideasta, jota on hiottu ja puunattu valmiiksi tuotteeksi. Vähemmälle tarkastelulle on jäänyt, että olisiko asiakkailla tarvetta tälle tarjotulle tuotteelle tai palvelulle. Olen omassa liikeideassani lähtenyt vastaamaan tarpeeseen, joka markkinoilla (ainakin itselläni) mielestäni on. Nyt kun kehiteltynä on ainakin omasta mielestä hyvä liikeidea ja toteutustavatkin ovat pääpiirteittäin mietittynä, pitäisi saada tietää miten paljon markkinoilla oikeasti on kiinnostusta ja tarvetta tuotteelleni, vai olisiko oma äiti ainoa asiakkaani. Tällä hetkellä kun vielä hyvin harva tietää liikeideaani, minun ei tarvitse lukittautua siihen mitenkään. Jos näyttää siltä, että asiakkaat haluaisivatkin jotain muuta, voin muokata ideaani tarpeen mukaisesti.
Mahdollisia asiakkaita voi kuunnella niin monella eri tavalla. Riippuen tuotteesta joskus voi riittää pelkkä silmien tai korvien avoimena pitäminen. Jos kaupungilla kulkiessa näkee joka toisen kulkijan taistelevan jotain ongelmaa vastaan tai jos julkisilla liikennevälineillä kulkiessa kuulee monen ihmisen valittavan samasta ongelmasta, on helppo tulkita, että tämä ongelma tarvitsee pikaisesti yrittäjän ratkaisemaan itsensä. Usein tarve ilmenee niinkin, että yrittäjä itse kokee jonkin asian tekemisen liian hankalaksi ja päätyy kehittämään tähän helpomman ratkaisun. Ennen tällaisen tuotteen kaupallistamista kannattaa tietysti hieman miettiä onko maailman ainoa ihminen, joka kyseistä asiaa tekee.
Heti alkuun yksi hyvin hälyttävä huomio: jouluun on alle kuukausi aikaa! Viimeistään nyt olisi siis aika vaihtaa paniikkivaihde silmään jouluvalmistelujen ja etenkin joululahjojen hankkimisen suhteen. Joululahjojen hankkimiseksi onkin olemassa monia eri strategioita. Jotkut suunnittelevat paperille tarkasti etukäteen mitä joululahjoja tulevat ostamaan ja käyvät sitten vain kylmän rauhallisesti hakemassa tuotteet kaupasta ennen joulua haistellen samalla itseensä tyytyväisenä kauppoihin luotua joulun tunnelmaa. Toiset taas tekevät lahjahankintojaan tasaisesti pitkin vuotta ja ylpeilevät jo lokakuussa, että kaikki lahjat on jo jouluksi valmiina. Sitten olemme me todelliset oman joulumme sankarit, jotka pyörimme aaton aattona marketeissa etsien jotain lahjaksi kelpaavaa ja viimeistelemme lahjaostoksemme vielä kauppojen sulkeuduttua ABC:llä.
