Kuten monet tässä blogissa aikaisemmin vierailleet ovat varmasti jo monta kertaa lukeneet, olemme perustamassa verkkokauppaa, jossa tullaan myymään pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita. Tämän tarinan seuraamiseksi tämän blogin aikanaan aloitin, joten itseltäni luvan saatuani jatkan taas asian kertaamista.
Nyt on jo vähän aikaa huomannut, että päällä on selvästi hallitse... siis hallittu kaaos. Olen heitellyt verkkoja vesille moneen suuntaan ja yrittänyt löytää sopivia palasia omille paikoilleen tulevaan verkkokauppaamme. Koko ajan tapahtuu mielenkiintoisia asioita ja onneksi tulee myös vastaan mielenkiintoisia yhteistyöehdotuksia. H-hetken lähestyessä on kuitenkin myös vähitellen alettava hahmottamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja olennaista, sillä joka suuntaan ei enää pysty repeämään samalla tavoin kuin silloin kun tavoitteet olivat vielä vähän kauempana.
Kun kerron tekeväni työtä suomalaisen valmistuksen puolesta, joudun väkisinkin miettimään, miten suomalainen valmistus määritellään. Varmaan mikään asia tässä maailmassa ei ole täysin mustavalkoinen. Yksi plus yksi on melko usein kaksi, mutta oikean pyöristämisen kanssa onkin sitten jo aina tulkinnanvaraa.
Termi valmistettu Suomessa, voi tarkoittaa hyvin monia eri asioita. Sataprosenttisesti suomalaiset tuotteet ovat harvassa, vaikka suomalaisella valmistajalla olisi pyrkimys tähän päästäkin. Mutta mitä tehdä, jos tuotteen valmistuksessa tarvittavaa raaka-ainetta ei esiinny luonnossamme? Entä mikä neuvoksi, jos valmistukseen kuuluu jokin pieni välivaihe toimialalta, joka on maastamme ajettu kokonaan alas jo 90-luvulla?
Vielä hyvin tuore yritykseni Suosiva Oy syntyi laitilalaiseksi samoin kuin minä itse. Olenkin viime aikoina pohtinut mitä oma ja yritykseni kotipaikkakunta vaikuttavat yrityksen tulevaan identiteettiin. Tuleeko yritykseni dna:han mukaan ripaus omien esi-isieni ja monien hienojen laitilalaisten yritysten perimää? Onko yritykseni jo syntyessään laitilalaisena osa jotain suurempaa, joka laittaa tekemään asiat hieman eri tavalla ja ohjaa vaikeina aikoina oikeaan suuntaan?
Olemme etsineet toimittajia Suomessa valmistettujen tuotteiden tavarataloomme nyt noin kuukauden. Etenemme hitaan varmasti pala kerrallaan ja kuten vanhoissa Kyllitädin piirustuksissa, kokonaiskuva alkaa muodostua pikkuhiljaa tasoittain. Kerroin joskus aiemminkin, miten tavassani työskennellä aihetta aletaan lähestyä useasta eri suunnasta ja lopulta pyritään päätymään ehjään kokonaisuuteen.
Tavaratalomme tuotevalikoimassa ehjä kokonaisuus tulee tarkoittamaan aivan ensimmäisenä sitä, että jokainen myymämme tuote on valmistettu Suomessa ja myymiemme tuotteiden valmistus työllistää pääasiassa suomalaisia tai Suomessa asuvia ihmisiä. Sen suhteen ei tehdä kompromisseja. Tämän lisäksi on tietysti tärkeää, että jokainen tuote tuo mahdollisimman paljon lisäarvoa ostajalleen. Jotta kokonaisuus olisi eheä, eivät tuotteet saa myöskään olla liian kaukana muista saman päätuoteryhmän tuotteista. Emme halua antaa liikaa sellaista vaikutelmaa, että meillä on myynnissä monenlaista, mutta todellista valinnanvaraa ei kuitenkaan ole juuri mistään. Alussa joutuu siis punnitsemaan tarkkaan, mitkä tuotteet ovat sellaisia, että ne täytyy heti saada mukaan muodostamaan valikoimamme runkoa.
Monessa suhteessa alkaa olo tällä hetkellä olla hyvin innostunut. Asioita tapahtuu paljon ja mikä parasta, pääasiassa asiat etenevät positiiviseen suuntaan. Sanomattakin lienee selvää, että haluaisin yrityksellemme hyvän ja lentävän alun. Tämä siltikin, että kaupan todellinen kehittäminen tietysti vasta alkaa sen avaamisesta.
Näköjään ilmoitus siitä, että joku aikoo alkaa myymään pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita, kiinnostaa ihmisiä. Hyvä niin, sillä sitä tietysti olen alusta asti toivonutkin. Ulkopuolelta tuleva kiinnostus aiheuttaa kuitenkin myös monenlaista pohdittavaa oman pään sisälle. Miten paljon keskeneräistä taideteosta kannattaa esitellä? Ja miten paljon siitä edes osaan vielä tässä vaiheessa kertoa niin, etten tule luvanneeksi jotain, mikä ei toteudukaan?
