Matkantekoa kohti liikkuvaa unelmaa

Olen nyt tehnyt matkaani kohti suurta unelmaa jo yhdeksän ja puoli kuukautta. Matkan varrella on ollut aikoja, jolloin on ollut todellinen ilo herätä aamuisin suunnittelemaan uusia juttuja ja seuraavia steppejä. On ollut myös epätoivon hetkiä, jolloin olen ajatellut, että ehkä on vaan parempi antaa olla. Pitäkää tunkkinne... Jotenkin niissä hetkissä olen kuitenkin aina onnistunut kääntämään selän vaikeuksille ja päättänyt jatkaa eteenpäin.

Nyt alkaa ilmassa olla tietynlaista ramppikuumetta. Osittain tämä johtuu myös siitä, että viime aikoina yllättävän moni asia on sujunut eri tavalla kuin itse olisin toivonut. Jotenkin välillä tuntuu siltä, että alkavan yrittäjän aikaa ei juuri arvosteta. Ne negatiiviset kokemukset jäävät tietysti päällimmäisiksi mieleen johtuen siitä, että ne vievät mielettömän määrän ylimääräistä energiaa. Sääli sinänsä, sillä toisaalta vähintään yhtä paljon olen saanut asioida innostuneiden ja asiansa osaavien ihmisten kanssa.

Ajatuksia suomalaisesta työstä

Suomalainen työ. Mitä se on? Se on tietysti retorinen kysymys, sillä jokainen työ on erilainen, niin kuin on sen tekijäkin. Lisäksi jokainen kokee työn merkityksen itselleen omalla tavallaan ja tehdyn työn laatukin on mitattavissa hyvin eri tavoin riippuen siitä, millaista työtä tarkastellaan. 

Saatan olla hieman nyrjähtänyt, mutta itselleni asiaa pohtiessa tulee mieleen kolme hyvin suomalaista tapaa suhtautua työhön. Kaikki nämä tavat voidaan johtaa suoraan alenevassa polvessa yhden suvun miehien asenteista. Jussi Koskela suhtautui työhön nöyrästi ja piti sitä jopa tietyllä tavalla elämän itseisarvona. Koskelan Akselilla asenne puolestaan oli jopa vähän väkivaltainen. Siinä oli mukana kiukkua ja näyttämisenhalua. Ja sitten oli Vilho. Hän taisi olla työmiehistä paras, vaikka häneltä asiat tapahtuivat letkeästi ja ikään kuin luonnostaan. Työt tulivat tehtyä jouhevasti, mutta hän ei rikkonut itseään tai työkaluja.

Tavallisista maailman parhaista äideistä

On äitienpäivä. Yleensä äitienpäivänä löytyy hyvinkin valkovuokkoja poimittavaksi, mutta en tiedä miten on tänä vuonna asian laita. Se ei tietenkään estä meitä tapoihimme kangistuneitakaan muistamasta äitejä jollakin muulla tavalla. Aamupalasta on hyvä aloittaa ja jatkaa halauksin.

Tunnen monta erinomaista äitiä. Tunnen oman äitini. Tunnen oman tyttäreni äidin. Tämän lisäksi voisin nimetä helposti monta muutakin äitiä, joita parempia äitejä heidän lapsensa eivät voisi millään ihmetempullakaan saada.

5 asiaa, jotka harmittavat tänään ja miten niistä päästään yli

Olen luonteeltani ehkä vähän liiankin optimistinen ja positiivisesti ajatteleva. Tämä saattaa johtaa joskus pieniin ongelmiin, mutta saa myös toisaalta yrittämään juttuja, joita järkevästi ajattelevat eivät yritä. Ajattelin kuitenkin olla tänään vähän negatiivinen ja listata harmituksen aiheita.