Nyt ollaan yrittäjyys- ja unelman tavoitteluprojektini kanssa siirrytty jo sellaiseen vaiheeseen, että osittain elän sitä unelmaani joka päivä. Tiellä on tosin vielä myös monia hidasteita. Joudun tekemään päivittäin asioita, joita en osaa ja joista en oikein edes pidä. Toisaalta saan myös olla tekemässä todella mielenkiintoisia juttuja ja päättää täysin itse, mihin suuntaan haluan yritystäni lähteä viemään.
Kuten viikolla jo kerroinkin osoitteessa maammekauppa.fi, tulee uuden pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita myyvän verkkokauppamme nimeksi Maammekauppa. Tuo nimi kuvastaa mielestäni hyvin sitä, mistä kaupassa on kysymys. Toivoisin, että kaupasta tulee mahdollisimman monelle yhteinen juttu.
Kerroimme myös, että kauppa avataan heinäkuussa. Alkuperäinen tavoitteemme oli jopa heinäkuun 1. päivä, mutta se alkaa tuntua ehkä hieman liian läheiseltä ajankohdalta. Toivottavasti kauppa on kuitenkin auki heinäkuun aikana, jotta emme joudu pettämään heti ensimmäistä lupaustamme. Se olisi harmittavaa.
Nyt aletaan olla todella jännän äärellä. Ei sillä, ettenkö olisi jo pitkään itse jännittänyt, hermoillut ja ollut muuten kuin tulisilla hiilillä tulevan verkkokaupan eteen töitä tehdessäni. Ensi viikolla asiat ottavat taas yhden askeleen konkreettisempaan suuntaan, kun julkaisemme kaupan nimen ja paljon muutakin tietoa kaupan sisällöstä. Tulemme myös julkaisemaan ensimmäisiä kauppamme tuotemerkkejä.
Rakennamme Suomessa valmistettujen tuotteiden verkkokauppaa tällä hetkellä hyvin päivässä kiinni eläen. Tästä johtuen en ole vielä varma pystymmekö varmaksi kertomaan ensi viikolla edes kaikkien niiden suomalaisten valmistajien nimiä, joiden tuotteita tulee olemaan kauppamme valikoimassa jo päivänä yksi. Päivät venyvät ja viikot vierivät. Vasta aika näyttää miten nopeasti saamme asioita todellisuudessa valmiiksi.
Tällä viikolla järjestettiin Turussa ja tarkemmin Turun linnan alueella The Shift festivaali, jonne pääsin osallistumaan Laitilan kaupungin siivellä. Hieno mahdollisuus tuoreelle yrittäjälle päästä näkemään, kuulemaan ja haistelemaan uusia juttuja. Kiitos siitä!
Ajattelisin, että koko tapahtuman tärkein tavoite oli tarjota kävijöille mahdollisuus uusien kontaktien solmimiseen ja muilta oppimiseen. Tapahtumaan oli mahdollisuus sopia jo etukäteen kasvokkain tapahtuvia tapaamisia Brella sovelluksen avulla sekä ilmoittautua roundtable keskusteluihin ja workshoppeihin. Lisäksi tapahtumassa oli suuri määrä mielenkiintoisia puhujia, näytteilleasettajia sekä tietysti samanhenkisiä ihmisiä.
Olen nyt tehnyt matkaani kohti suurta unelmaa jo yhdeksän ja puoli kuukautta. Matkan varrella on ollut aikoja, jolloin on ollut todellinen ilo herätä aamuisin suunnittelemaan uusia juttuja ja seuraavia steppejä. On ollut myös epätoivon hetkiä, jolloin olen ajatellut, että ehkä on vaan parempi antaa olla. Pitäkää tunkkinne... Jotenkin niissä hetkissä olen kuitenkin aina onnistunut kääntämään selän vaikeuksille ja päättänyt jatkaa eteenpäin.
Nyt alkaa ilmassa olla tietynlaista ramppikuumetta. Osittain tämä johtuu myös siitä, että viime aikoina yllättävän moni asia on sujunut eri tavalla kuin itse olisin toivonut. Jotenkin välillä tuntuu siltä, että alkavan yrittäjän aikaa ei juuri arvosteta. Ne negatiiviset kokemukset jäävät tietysti päällimmäisiksi mieleen johtuen siitä, että ne vievät mielettömän määrän ylimääräistä energiaa. Sääli sinänsä, sillä toisaalta vähintään yhtä paljon olen saanut asioida innostuneiden ja asiansa osaavien ihmisten kanssa.
Kuten monet tässä blogissa aikaisemmin vierailleet ovat varmasti jo monta kertaa lukeneet, olemme perustamassa verkkokauppaa, jossa tullaan myymään pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita. Tämän tarinan seuraamiseksi tämän blogin aikanaan aloitin, joten itseltäni luvan saatuani jatkan taas asian kertaamista.
Nyt on jo vähän aikaa huomannut, että päällä on selvästi hallitse... siis hallittu kaaos. Olen heitellyt verkkoja vesille moneen suuntaan ja yrittänyt löytää sopivia palasia omille paikoilleen tulevaan verkkokauppaamme. Koko ajan tapahtuu mielenkiintoisia asioita ja onneksi tulee myös vastaan mielenkiintoisia yhteistyöehdotuksia. H-hetken lähestyessä on kuitenkin myös vähitellen alettava hahmottamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja olennaista, sillä joka suuntaan ei enää pysty repeämään samalla tavoin kuin silloin kun tavoitteet olivat vielä vähän kauempana.
Olemme etsineet toimittajia Suomessa valmistettujen tuotteiden tavarataloomme nyt noin kuukauden. Etenemme hitaan varmasti pala kerrallaan ja kuten vanhoissa Kyllitädin piirustuksissa, kokonaiskuva alkaa muodostua pikkuhiljaa tasoittain. Kerroin joskus aiemminkin, miten tavassani työskennellä aihetta aletaan lähestyä useasta eri suunnasta ja lopulta pyritään päätymään ehjään kokonaisuuteen.
Tavaratalomme tuotevalikoimassa ehjä kokonaisuus tulee tarkoittamaan aivan ensimmäisenä sitä, että jokainen myymämme tuote on valmistettu Suomessa ja myymiemme tuotteiden valmistus työllistää pääasiassa suomalaisia tai Suomessa asuvia ihmisiä. Sen suhteen ei tehdä kompromisseja. Tämän lisäksi on tietysti tärkeää, että jokainen tuote tuo mahdollisimman paljon lisäarvoa ostajalleen. Jotta kokonaisuus olisi eheä, eivät tuotteet saa myöskään olla liian kaukana muista saman päätuoteryhmän tuotteista. Emme halua antaa liikaa sellaista vaikutelmaa, että meillä on myynnissä monenlaista, mutta todellista valinnanvaraa ei kuitenkaan ole juuri mistään. Alussa joutuu siis punnitsemaan tarkkaan, mitkä tuotteet ovat sellaisia, että ne täytyy heti saada mukaan muodostamaan valikoimamme runkoa.
Nyt on tullut aika lopettaa kuuman puurolautasen ympärillä pyöriminen ja ilmoittaa, että etsimme toimittajia ensi kesänä avattavaan verkkotavarataloon, jossa myydään ainoastaan Suomessa valmistettuja tuotteita.
Tavoitteemme on rakentaa verkkokauppa, josta asiakkaalla on mahdollisuus löytää Suomessa valmistettu tuote muualla valmistetun tilalle. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii tietysti laajaa ja monipuolista valikoimaa, joten toivomme, että saisimme mahdollisimman monta toimittajaa/valmistajaa mukaan. Jos kiinnostut tarjoamaan tuotteitasi meille, voit olla varma ainakin siitä, että rakkaat tuotteesi ja taidonnäytteesi voivat päätyä arvoiseensa seuraan. Toisen Suomessa valmistetun tuotteen viereen.
Kun pari edellistä viikkoa meni hyvin vahvasti hallinnollisissa hommissa, oli tällä viikolla mahdollisuus ottaa kunnolla etäisyyttä kaikkeen ja vetää keuhkot täyteen Tunturi-Lapin puhdasta ilmaa. Samalla kun suksi liukui hitaan varmasti eteenpäin kauniita Lapin maastoja, liikkuivat paperit ja asiat eteenpäin myös arkisemmissa askareissa. Syntyi Suosiva Oy ja järjestyi rahoitus. Tarina pääsee siis kunnolla esiluvustaan eteenpäin.
Tämä viikko on ollut kiireinen niin kuin viikot yleensäkin. Kiireen syy on ollut vaan hieman erilainen ja paljon kutkuttavampi kuin normaalisti. Asioiden mennessä riittävän konkreettisiksi, alkaa aikaakin vaan yhtäkkiä kulumaan. Kun hommat on pitänyt saattaa pitkän hieromisen jälkeen oikeasti maaliin saakka ja vielä julkiseksi, on yksityiskohdillekin halunnut antaa painoarvoa. Tällä viikolla laitoin ensimmäisen kerran jalan uhmakkaasti jyrkänteen reunan yli. Vielä sen jalan saa toki vedettyä takaisin, mutta kuitenkin.
Olen ymmärtänyt isojen poikien puheista, että jotta blogi tai mikä tahansa julkaisukanava saisi seuraajia, pitäisi julkaistun sisällön olla mielenkiintoista tai muuten hyödyllistä. Alun alkaen aloin kuitenkin seurata tämän blogini kanssa unelmani toteutumista omasta yrityksestä. Se unelma elää edelleen vahvana ja etsii joka päivä oikeaa suuntaansa. Täysin oikeaa tapaa, jolla toteuttaa omat tavoitteet ei ihan vielä ole täysin löytynyt, mutta eiköhän se kuitenkin vielä löydy. Uskon, että tämä blogi on siihen tavalla tai toisella hyvä työväline.
Blogin kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että siinä joutuu väkisinkin kaivautumaan asioissa pintaa syvemmälle. Ennen kuin painaa julkaise-nappia pitää toisaalta tehdä paljon selvitys- ja ajatustyötä mutta myös miettiä, että haluaako lopulta julkaista sitä, mitä on kirjoittamassa. Koska blogini on nyt hyvin vahvasti sidottu yhteen teemaan, voi teeman ympäriltä löytyä itselleni täysin uusia mahdollisuuksia. Joka päivä oppii uutta ja joka päivä tulee vastaan uusia asioita. Toisaalta teema myös rajoittaa. En voi kirjoittaa kaikista mieleen tulevista aiheista. Pitänee siis varmaan perustaa toinenkin blogi, jossa voisi kunnolla irrotella.
Puhutaan välillä taloudesta. Mielenkiintoisinta siitä olisi tietysti puhua saunan lauteilla, mutta paremman puutteessa tehdään se nyt näin blogin kautta. Suomen Pankki julkaisi tiistaina Suomen talouden ennusteensa ja tästä saatiin vaihteeksi aikaiseksi paljon positiivisia otsikoita. Kerron nyt miten minä ennustetta luin. Sen esittelyteksti kuului näin:
"Suomen talous on palannut kasvu-uralle. Vuoden 2016 aikana kasvu on vahvistunut erityisesti yksityisen kulutuksen ja investointien kohenemisen myötä. Vuosina 2017–2019 kasvu jatkuu kotimaisen kysynnän vetämänä, mutta jää aiempiin noususuhdanteisiin nähden vaimeaksi, runsaaseen prosenttiin vuosittain. Riskit painottuvat perusuraa hitaamman kasvun suuntaan."
Vuoden pimein aika alkaa olla juuri käsillä. Vähät lumet sulivat odotetusti muuttaen maiseman taas mustaksi. Monella samaan tahtiin mustaksi palautui myös oma mielenmaisema. Uutiset kirkuvat synkkiä uutisia ja niihin on helppoa samaistua. "Kyllähän minä tuonkin jo arvasin ja joku pitää saada vastuuseen". Ei jaksa. Mennään mieluummin positiivisen kautta.
Valmet Automotive julkaisi viikolla rekrytoivansa ensi kesän loppuun mennessä yli tuhat uutta työntekijää monen moninaisiin tehtäviin. Samalla lähialueen kaupunkien johtajat ovat hykerrelleet paikallislehdissä, miten käsissä on positiivinen ongelma. Nyt pitäisi saada tarjottua alueelle muuttaville uusille asukkaille katto pään päälle ja hyvät kulkuyhteydet tuonne ehkä maailman laadukkaimmin tehtyjen autojen synnyinkotiin. Mikäs siinä, positiivisia ongelmia on helppo alkaa ratkoa hymyssä suin. Oikeita päätöksiä se silti vaatii. Let's go!
Meistä jokaisella on tarve tuntea, että kuuluu johonkin ryhmään tai yhteisöön. Ja onneksi melkein jokainen kuuluukin osaksi ainakin jonkinnäköistä yhteisöä. Yhteisön jäseniä yhdistää se kuten sanastakin voi päätellä, että heillä on toistensa kanssa jotain yhteistä. Esimerkiksi kyläyhteisössä kaikilla on sama pieni elinpiiri ja todennäköisesti ympäröivä maailma näyttäytyy sen jäsenille jokseenkin samanlaisena. Urheiluseuran kannattayhteisön jäseniä yhdistää rakkaus samaan urheilujoukkueeseen, ja yhteisön muiden jäsenien kanssa jaetaan kannattamiseen liittyvät ilot ja surut. Ja kyllä se Suomikin on yksi suuri yhteisö, jonka jäseninä me kaikki saamme nauttia monista samoista hyvistä asioista ja toisaalta vaikka kirota yhdessä katkerasti Postin huonoa palvelua. Yhteisön jäseninä olemme mukana nousuissa ja toisaalta tömähtämässä asfalttiin huonoina aikoina.
Minun täytyy myöntää, että en ole ollut täysin vilpitön. Kerroin ensimmäisessä blogikirjoituksessani unelmistani ja erityisesti unelmastani perustaa oma yritys. Jätin silloin vielä tarkoituksella kertomatta yhdestä vielä suuremmasta unelmastani, joka itse asiassa ajaa minua kohti juuri sitä yrityksen perustamistakin. Unelmasta, jonka vuoksi olen halunnut muuttaa koko elämäni ja laittaa tukevammat työhanskat käsiini.
Ehkä pieni taustoitus on paikallaan. Suuri osa talousuutisista, kolumneista ja erilaisista artikkeleista on tyyliltään hyvin synkeitä ja kysymys kuuluu lähinnä, että kuka on se viimeinen, joka sammuttaa maastamme valot. Synkkyys on siis muodissa. Ihan kuin meistä hulluista suomalaisista olisi yhtäkkiä tullut jokin sukupuuttoon kuolemassa oleva viimeisessä pimeässä luolassa lopullista kohtaloa alakuloisena odottava laji, jolla ei enää olisi mitään toivoa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta mielenkiintoista on, miksi meille tätä mielikuvaa jatkuvasti syötetään. Voi nimittäin olla, että joku joka olisi valmis käärimään hihansa ja alkamaan kovalla työllä muuttamaan suuntaa, uskoo nämä väitteet ja jättää leikin kesken.
Perinteisesti insinöörivetoiset yritykset Suomessa ovat lähteneet liikkeelle keksinnöstä tai palveluideasta, jota on hiottu ja puunattu valmiiksi tuotteeksi. Vähemmälle tarkastelulle on jäänyt, että olisiko asiakkailla tarvetta tälle tarjotulle tuotteelle tai palvelulle. Olen omassa liikeideassani lähtenyt vastaamaan tarpeeseen, joka markkinoilla (ainakin itselläni) mielestäni on. Nyt kun kehiteltynä on ainakin omasta mielestä hyvä liikeidea ja toteutustavatkin ovat pääpiirteittäin mietittynä, pitäisi saada tietää miten paljon markkinoilla oikeasti on kiinnostusta ja tarvetta tuotteelleni, vai olisiko oma äiti ainoa asiakkaani. Tällä hetkellä kun vielä hyvin harva tietää liikeideaani, minun ei tarvitse lukittautua siihen mitenkään. Jos näyttää siltä, että asiakkaat haluaisivatkin jotain muuta, voin muokata ideaani tarpeen mukaisesti.
Mahdollisia asiakkaita voi kuunnella niin monella eri tavalla. Riippuen tuotteesta joskus voi riittää pelkkä silmien tai korvien avoimena pitäminen. Jos kaupungilla kulkiessa näkee joka toisen kulkijan taistelevan jotain ongelmaa vastaan tai jos julkisilla liikennevälineillä kulkiessa kuulee monen ihmisen valittavan samasta ongelmasta, on helppo tulkita, että tämä ongelma tarvitsee pikaisesti yrittäjän ratkaisemaan itsensä. Usein tarve ilmenee niinkin, että yrittäjä itse kokee jonkin asian tekemisen liian hankalaksi ja päätyy kehittämään tähän helpomman ratkaisun. Ennen tällaisen tuotteen kaupallistamista kannattaa tietysti hieman miettiä onko maailman ainoa ihminen, joka kyseistä asiaa tekee.
Olen ymmärtänyt isojen poikien puheista, että jotta blogi tai mikä tahansa julkaisukanava saisi seuraajia, pitäisi julkaistun sisällön olla mielenkiintoista tai muuten hyödyllistä. Alun alkaen aloin kuitenkin seurata tämän blogini kanssa unelmani toteutumista omasta yrityksestä. Se unelma elää edelleen vahvana ja etsii joka päivä oikeaa suuntaansa. Täysin oikeaa tapaa, jolla toteuttaa omat tavoitteet ei ihan vielä ole täysin löytynyt, mutta eiköhän se kuitenkin vielä löydy. Uskon, että tämä blogi on siihen tavalla tai toisella hyvä työväline.
Vuoden pimein aika alkaa olla juuri käsillä. Vähät lumet sulivat odotetusti muuttaen maiseman taas mustaksi. Monella samaan tahtiin mustaksi palautui myös oma mielenmaisema. Uutiset kirkuvat synkkiä uutisia ja niihin on helppoa samaistua. "Kyllähän minä tuonkin jo arvasin ja joku pitää saada vastuuseen". Ei jaksa. Mennään mieluummin positiivisen kautta. 
Meistä jokaisella on tarve tuntea, että kuuluu johonkin ryhmään tai yhteisöön. Ja onneksi melkein jokainen kuuluukin osaksi ainakin jonkinnäköistä yhteisöä. Yhteisön jäseniä yhdistää se kuten sanastakin voi päätellä, että heillä on toistensa kanssa jotain yhteistä. Esimerkiksi kyläyhteisössä kaikilla on sama pieni elinpiiri ja todennäköisesti ympäröivä maailma näyttäytyy sen jäsenille jokseenkin samanlaisena. Urheiluseuran kannattayhteisön jäseniä yhdistää rakkaus samaan urheilujoukkueeseen, ja yhteisön muiden jäsenien kanssa jaetaan kannattamiseen liittyvät ilot ja surut. Ja kyllä se Suomikin on yksi suuri yhteisö, jonka jäseninä me kaikki saamme nauttia monista samoista hyvistä asioista ja toisaalta vaikka kirota yhdessä katkerasti Postin huonoa palvelua. Yhteisön jäseninä olemme mukana nousuissa ja toisaalta tömähtämässä asfalttiin huonoina aikoina.
