Minun täytyy myöntää, että en ole ollut täysin vilpitön. Kerroin ensimmäisessä blogikirjoituksessani unelmistani ja erityisesti unelmastani perustaa oma yritys. Jätin silloin vielä tarkoituksella kertomatta yhdestä vielä suuremmasta unelmastani, joka itse asiassa ajaa minua kohti juuri sitä yrityksen perustamistakin. Unelmasta, jonka vuoksi olen halunnut muuttaa koko elämäni ja laittaa tukevammat työhanskat käsiini.
Ehkä pieni taustoitus on paikallaan. Suuri osa talousuutisista, kolumneista ja erilaisista artikkeleista on tyyliltään hyvin synkeitä ja kysymys kuuluu lähinnä, että kuka on se viimeinen, joka sammuttaa maastamme valot. Synkkyys on siis muodissa. Ihan kuin meistä hulluista suomalaisista olisi yhtäkkiä tullut jokin sukupuuttoon kuolemassa oleva viimeisessä pimeässä luolassa lopullista kohtaloa alakuloisena odottava laji, jolla ei enää olisi mitään toivoa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta mielenkiintoista on, miksi meille tätä mielikuvaa jatkuvasti syötetään. Voi nimittäin olla, että joku joka olisi valmis käärimään hihansa ja alkamaan kovalla työllä muuttamaan suuntaa, uskoo nämä väitteet ja jättää leikin kesken.
