Ensimmäinen kuukausi tätä hienoa kuluvaa vuotta on nyt juhlittu. Pahin pimeys alkaa olla voitettu ja valoa on jo niin paljon enemmän, että sitä ei voi olla huomaamatta. Myös pään sisällä talvihorros päästää vähitellen irti ja uusia ideoita napsahtelee mieleen ihan uudella tavalla. Kaikesta aistii, että jotain suurta on ilmassa. Niin hyvässä kuin pahassa. Joka puolella maailmaa tapahtuu niin paljon, että todellakaan ei käy kateeksi niitä, jotka joutuvat kirjoittamaan historiaa tuleville polville.
Yksi näkyvä ja erittäin juhlallinen tämän vuoden ilmiö on satavuotiaan Suomen juhlinta. Tuntuu, että jo näin alkuvuodesta aiheeseen törmää kaikkialla ja hyvä niin. Tasavuodet on hyvä tilaisuus nostaa esille niitä hienoja asioita, joita suomalaisuuteen liittyy ja samalla myös voimistaa omaa identiteettiämme ja itsetuntoamme. Toivottavasti tästä vuodesta alkaa uusi pidemmän nousun kausi taloudellisesti ja toivottavasti tasavuosien juhlinta toisi myös kaikkia suomalaisia taas vähän lähemmäs toisiaan.
Kun blogin nimi on Kohti suurta unelmaa, tarkoittaa se sitä, että aina välillä pitää höpistä jotain unelmistakin. Selvää tietysti on, että unelmilla on tapana muuttua ajan myötä, mutta varmasti yhtä selvää on, että unelmista luopuminen on pahimman luokan itsepetosta. Ihminen voi olla ajoittain pahastikin hukassa ajatustensa kanssa ja oikeaa suuntaa voi olla vaikeaa hahmottaa, varsinkin kun ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Unelmat ovat kuitenkin usein varsin pysyviä ja niistä on hyvä ottaa suuntaa, kun kompassin neula pyörii kuin pikkulapsen pää ruokapöydässä.
Tämän blogin otsikkohan oli aivan aluksi Oma yritys - Kohti suurta unelmaa ja se on muuttunut matkan varrella nykyiseen muotoonsa. Vaikka oma yritys on tippunut nimestä pois, ei se silti tarkoita sitä, että tuo unelma olisi hiipunut jonnekin. Unelman kohdalla vaan on ainakin toistaiseksi ollut niin vaikea todeta, että hep! Tuo on nyt oikea suunta, jota kohti pitää lähteä kompastellen juoksemaan. Osittain tilanne voi tietysti olla kuten Leevi and The Leavingsin laulussa: "Ehkä saha oli tylsä, kenties höylä liian terävä...". Ehkä olen hieman liian analyyttinen luonne ja mietin sellaisiakin asioita, joita ei vielä pitäisi miettiä ollenkaan, vaan vasta sitten kun ne ovat yllättäneet miehen takapuoli paljaana.
Ensimmäinen kuukausi tätä hienoa kuluvaa vuotta on nyt juhlittu. Pahin pimeys alkaa olla voitettu ja valoa on jo niin paljon enemmän, että sitä ei voi olla huomaamatta. Myös pään sisällä talvihorros päästää vähitellen irti ja uusia ideoita napsahtelee mieleen ihan uudella tavalla. Kaikesta aistii, että jotain suurta on ilmassa. Niin hyvässä kuin pahassa. Joka puolella maailmaa tapahtuu niin paljon, että todellakaan ei käy kateeksi niitä, jotka joutuvat kirjoittamaan historiaa tuleville polville.
