Suomalainen työ. Mitä se on? Se on tietysti retorinen kysymys, sillä jokainen työ on erilainen, niin kuin on sen tekijäkin. Lisäksi jokainen kokee työn merkityksen itselleen omalla tavallaan ja tehdyn työn laatukin on mitattavissa hyvin eri tavoin riippuen siitä, millaista työtä tarkastellaan.
Saatan olla hieman nyrjähtänyt, mutta itselleni asiaa pohtiessa tulee mieleen kolme hyvin suomalaista tapaa suhtautua työhön. Kaikki nämä tavat voidaan johtaa suoraan alenevassa polvessa yhden suvun miehien asenteista. Jussi Koskela suhtautui työhön nöyrästi ja piti sitä jopa tietyllä tavalla elämän itseisarvona. Koskelan Akselilla asenne puolestaan oli jopa vähän väkivaltainen. Siinä oli mukana kiukkua ja näyttämisenhalua. Ja sitten oli Vilho. Hän taisi olla työmiehistä paras, vaikka häneltä asiat tapahtuivat letkeästi ja ikään kuin luonnostaan. Työt tulivat tehtyä jouhevasti, mutta hän ei rikkonut itseään tai työkaluja.
1. Tuotteen ylivoimainen hinta-laatusuhde
Suomessa valmistetun tuotteen ostaminen voi joskus (ei läheskään aina) ostopäätöstä tehtäessä tuntua arvokkaalta leikiltä. Melkein aina kotimaisen tuotteen ostaminen osoittautuu kuitenkin pitkässä juoksussa nerokkaaksi valinnaksi, sillä tämä kertainvestointi on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Samalla rahalla saa melkein poikkeuksetta paljon laadukkaamman tuotteen kuin mihin olisi joutunut tyytymään, jos olisi päätynyt tarjolla olevaan ulkomaalaiseen vaihtoehtoon. Usein käy niinkin, että halvan (ja huonon) tuotteen ostaminen aiheuttaa lopulta lähes tuplakustannukset, sillä tuote, joka ei ole mieluinen tai toimiva, jää käyttämättä ja sen tilalle joudutaan ostamaan pian uusi. Tästä myös kumpuaa sanonta: "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Suomessa valmistetun tuotteen käyttöikä on myös yleensä hyvin pitkä, mikä omalta osaltaan laskee tuotteen kokonaiskustannusta. Tätä voi hyvällä omallatunnolla kutsua ylivoimaiseksi hinta-laatusuhteeksi.
