Työaika takaisin isännästä rengiksi

Olen jo pitkään harmitellut maailman pahuutta työajan rajoittavuuden ja hallittavuuden suhteen. On selvää, että tietyissä ammateissa kuten hoitoalalla tai prosessityössä työajan säännöllisyys on välttämätöntä, mutta kaikenlaisessa asiantuntija- ja suunnitelutyössä kellokorttiin sidottu työaika on usein lähinnä luovuutta ja työtehoa tuhoava tekijä. Toinen suuri ongelma ns. toimistotyössä ovat jatkuvat keskeytykset ja keskittymisrauhan puute.

Edellisessä elämässäni oli täysin normaalia, että juuri aamun tehokkaat ensimmäiset puolitoista tuntia kuluivat sähköpostin läpikahlaamiseen ja kun aivan välttämättömimpiin posteihin oli ehtinyt reagoida, oli aika rynnätä ensimmäiseen palaveriin. Ja palavereita saattoikin olla sitten lähes tauotta koko loppupäivä. Välillä täytyi tietysti käydä kiireellä hotkimassa keittiön tätien loihtimia herkkuja maha täyteen, minkä jälkeen olikin hyvä jatkaa iltapäivän palavereihin mieli virkeänä torkkumaan. Työtehokkuus ei enää välttämättä vastannut sitä työtehoa, jolla oli aamulla luettu suurimmaksi osaksi jollekin muulle tarkoitettuja sähköposteja. Kun neljältä talo rauhottui ja pääsi siirtymään oikeasti rauhassa miettimään mitä olisi järkevää tehdä, ainoa oikea ratkaisu olisi ollut lähteä kotiin keräämään voimia.