Olen luonteeltani ehkä vähän liiankin optimistinen ja positiivisesti ajatteleva. Tämä saattaa johtaa joskus pieniin ongelmiin, mutta saa myös toisaalta yrittämään juttuja, joita järkevästi ajattelevat eivät yritä. Ajattelin kuitenkin olla tänään vähän negatiivinen ja listata harmituksen aiheita.
1. Kaikki vie niin paljon aikaa
Olen tavallaan hyvinkin suunnitelmallinen kaikessa mitä teen. Aikataulutan tekemiseni yleensä hyvinkin tarkkaan, mutta se tietysti vähän harmittaa, että paperilla kaiken tekeminen vie yleensä paljon vähemmän aikaa kuin käytännössä. Viikko sitten maanantaina esimerkiksi tein tarkan listan asioista, jotka teen viikon aikana. Edelleen melkein kaksi viikkoa listan tekemisen jälkeen, on listalla monta kohtaa rastitettavana. Monta puhelua on vielä soitettavana ja monta suuritöistä hommaa on kesken. Tämä ei kuitenkaan kerro siitä, ettenkö olisi saanut kahdessa viikossa paljon aikaan. Tein vaan listasta alun alkaen aika pitkän ja lisäksi minulla on paha tapa lisätä tehtäviä listalle sitä mukaa, kun niitä tulee esiin. Näin ei listan tehtävät tule koskaan tehtyä. Voi minua poloista!
Jotain positiivistakin tässä tietysti on. Melko usein näitä työlistoja tehdessäni käykin niin, että kun lopulta listan tehtävät on kaikki tehty, ollaankin tilanteessa, että oikeasti työt ovat hyvällä mallilla. Kun minun listani tulevat valmiiksi, tulee maailmakin yleensä valmiiksi.
2. En omista kristallipalloa
Kun tulevaa ei tiedä, kaihertaa jossain tuolla rintalastan alla pienen pieni hiipivä epävarmuus. Avoimia asioita ja toisaalta aivan uusia opittavia asioitakin on paljon. Siitä olen varma, että saamme tehtyä hyvän kodin Suomessa valmistetuille tuotteille. Kaikki muu onkin sitten paljon epävarmempaa. Miten asiakkaat suhtautuvat kauppaamme? Miten paljon ylipäätänsä saamme ihmiset kiinnostumaan aiheesta? Nämä ovat asioita, jotka tietysti näkee sitten, kun kaupan ovi potkaistaan auki, mutta toisaalta tuomio ei ole lopullinen kumpaankaan suuntaan.
Minulla on paljon hyviä suunnitelmia kaupan suhteen, mutta en edes halua suunnitella tässä vaiheessa kaikkea liian tarkkaan. Koska lähdemme tietyllä tavalla hyvin pienestä liikkeelle, antaa se mahdollisuuden kysyä asiakkailta mihin suuntaan kauppaa tulisi viedä. Ja asiakkaiden on helpompaa toimia kristallipallona sitten, kun kauppa on auki.
3. On paljon asioita joiden pitäisi olla jo valmiina
Kun teemme monia asioita samanaikaisesti, tulee pakostakin välillä tilanteita, joissa suunnitelman asteella olevien asioiden pitäisi olla valmiina eilen. Sitten on vielä tämä ikuinen munan ja kanan kysymys. Kumpi oli siis ennen? Minulla on toisaalta pitkä pinna ja hyvät hermot, mutta olen myös samanaikaisesti kauhean malttamaton. Se, että minua neuvotaan odottamaan jonkin kiireellisen asian kanssa, jotta jokin muu tärkeä asia saadaan tehtyä ei ole yhtään kivaa. Se pistää minut raapimaan niskaa ja ähisemään tuskastuneena. Näissä tilanteissa kyllä yleensä auttaa rauhallinen hengittäminen.
Kun teemme monia asioita samanaikaisesti, tulee pakostakin välillä tilanteita, joissa suunnitelman asteella olevien asioiden pitäisi olla valmiina eilen. Sitten on vielä tämä ikuinen munan ja kanan kysymys. Kumpi oli siis ennen? Minulla on toisaalta pitkä pinna ja hyvät hermot, mutta olen myös samanaikaisesti kauhean malttamaton. Se, että minua neuvotaan odottamaan jonkin kiireellisen asian kanssa, jotta jokin muu tärkeä asia saadaan tehtyä ei ole yhtään kivaa. Se pistää minut raapimaan niskaa ja ähisemään tuskastuneena. Näissä tilanteissa kyllä yleensä auttaa rauhallinen hengittäminen.
4. Niska on edelleen aina jumissa
Viime ajat ovat menneet aika tiiviisti tietokoneruutua tuijottaessa. Kun tähän lisätään se, että melko usein hiirikäden työstettävänä on ollut jonkin näköinen excel-taulukko, voidaan sanoa, että kovin kaukana ei edes välttämättä olla siitä työstä mistä tähän unelman jahtiin lähdin.
No, verkkokauppiaaksi aikova ei voi oikein tietokonetta välttää, mutta toivottavasti kesällä pääsee rytmittämään työpäivää välillä fyysisellä pakkaustyöllä. Muistakaa siis, että jos haluatte auttaa minua niskojeni ja hartioideni kunnossapitämisessä, niin Suomessa valmistettujen tuotteiden ostaminen on kauppamme avaamisen jälkeen tähän paras keino.
Viime ajat ovat menneet aika tiiviisti tietokoneruutua tuijottaessa. Kun tähän lisätään se, että melko usein hiirikäden työstettävänä on ollut jonkin näköinen excel-taulukko, voidaan sanoa, että kovin kaukana ei edes välttämättä olla siitä työstä mistä tähän unelman jahtiin lähdin.
No, verkkokauppiaaksi aikova ei voi oikein tietokonetta välttää, mutta toivottavasti kesällä pääsee rytmittämään työpäivää välillä fyysisellä pakkaustyöllä. Muistakaa siis, että jos haluatte auttaa minua niskojeni ja hartioideni kunnossapitämisessä, niin Suomessa valmistettujen tuotteiden ostaminen on kauppamme avaamisen jälkeen tähän paras keino.
5. Paparazzi kuvasi minut pakettiautosta
Olin perjantaina vähän liian kiireinen, kun olin menossa tapaamiseen. Kaupungin lähestyessä nopeusrajoitus laski kahdeksastakympistä ja aloin pikkuhiljaa vähentämään vauhtia. Tajusin, että nyt on tien sivussa pakettiauto, jolla ei ole puhtaat jauhot pussissa, mutta liian myöhään. Ehdin vähän jarruttaa ja sitten välähti.
Pakko kehua, että joku asia tässä yhteiskunnassa todella toimii. Tänään aamulla kello kuusi tuli sähköpostiin ilmoitus, että poliisilaitokselta on minulle kirje Netpostissa. Sain siis lopettaa arvailun siitä, että paljonko oli vauhtia, mikä oli ollut alueen nopeusrajoitus ja mitä tämä lysti minulle maksoi. Mentiin lähes auton suorituskyvyn rajoilla. Vauhtia oli 65 km/h, se nopeusrajoitus oli ikävä kyllä 50 km/h ja hintalappu 170 €. Mutta ei auta, pitää mennä vain eteenpäin ja luvata taas kerran, että en enää kaahaile enkä ainakaan hurjastele, muuten körömölli saa minut viedä.
No niin. Tulipa avauduttua. Nyt voin taas jatkaa vaaleanpunaisten ajatusten mietiskelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti