Välitilinpäätöksen aika

Nyt kun on tullut aika pitää pieni kolmen ja puolen päivän syysloma, on hyvä katsoa hieman ajassa taaksepäin ja toisaalta ennakoida tulevaa. Siitä on nyt tasan 12 viikkoa, kun pikku hiljaa kesäloman jälkeen aloin valmistautua viimeiseen työpäivääni. Tuona viimeisenä päivänä yritin sitten oksentaa kaiken minkä tiesin kerralla seuraajalleni ja yhden päivän tiukan rypistykset jälkeen suljin tehtaan portin viimeisen kerran (ainakin toistaiseksi). Tunne oli siitä erittäin jännä, että kun oli yli kolme vuotta kantanut aina jotain kesken ollutta projektia tai muuta kiirettä mukanaan, oli aluksi vähän vaikea ymmärtää, että ne asiat eivät enää kuulukaan minulle. Eihän minulla ole enää edes pääsyä sinne portin toiselle puolelle tai sähköpostiin. Nyt on tietysti aikaa kulunut jo niin kauan, että muut tietävät jo aivan kaikki asiat paljon paremmin kuin mitä itse tietäisin.

Mitä sitten on tapahtunut 12 viikossa? Olen tehnyt valtavasti selvitystyötä ja opetellut monia itselleni täysin uusia asioita. Siinä samassa paperille on ilmestynyt yli 50 sivua liiketoimintasuunnitelmaa ja hiirikäsi kaipailikin jo kovasti vapaapäiviä. Olen harjoitellut blogin kirjoittamista ja opetellut Facebookin käyttöä markkinointivälineenä luomalla Facebook-sivut, joiden tarkoitus on lisätä Suomessa tuotteitaan valmistavien yritysten näkyvyyttä (tutustumaan sivuihin ja tykkäämään niistä pääset TÄSTÄ). Rehellisesti sanottuna ei se näkyvyys kyllä niiden sivujen ansiosta ole vielä ainakaan kovin paljoa kasvanut, mutta pieniä ovat askeleet aina aluksi. Olen käynyt istumassa kuuden viikon yrittäjäkurssin ja saanut tästä jopa todistuksen. Siihen ei tarvittu kotoa allekirjoitusta. Olen käynyt monia hyviä ja joitain vähemmän hyviä keskusteluja mahdollisten yhteistyökumppanien kanssa ja olen minä tunnustellut josko osakkuus tulevassa osakeyhtiössä kiinnostaisi itseni lisäksi jotakin muutakin. Olen tavannut monia mielenkiintoisia ihmisiä, mutta siitä huolimatta minun on pakko myöntää, että kyllä pieni ikävä on vanhoja työkavereita. Huonon huumorin määrä kun ei aina ole vakio. Kaiken tämän lisäksi olen suunnitellut, suunnitellut ja suunnitellut. 

Suunnitelmien valmiiksi saaminen ei välttämättä aina palkitse yhtä paljon tekijäänsä, kuin itse toteutustyön valmiiksi saaminen. Toisaalta olen minä mielestäni monessa asiassa jo onnistunutkin ja saanut vähässä ajassa paljon aikaan. Olen huomannut, että uuden idean saamisen nostaa aina tunnelman aivan uudelle tasolle varsinkin, kun ideaa saa alkaa välittömästi testaamaan ja toteuttamaan kysymättä lupaa keneltäkään. Luulisin, että olen päässyt jo aika hyvin yrittäjämoodiin siinä suhteessa, että ajatustyö liiketoimintasuunnitelman kimpussa jatkuu vuorokauden ympäri päivästä toiseen. Uusia ideoita voikin tulla yllättävissäkin tilanteissa juuri siitä syystä, että joku pieni osa pienistä aivoista prosessoi koko ajan yritysideaa ja yrittää saada ratkaistua kokonaisuudessa vielä olevia ongelmia.

Kotona kaikki on hyvin. Tällä viikolla tytär nousi omin voimin ensimmäistä kertaa jaloilleen ja olenkin jo suunnitellut vanhan lätkäkypäräni lahjoittamista hänelle. Todennäköisesti muutamme koko perhe aivan lähipäivinä yläkerran makuuhuoneisiin. Tytär pääsee omaan huoneeseen tansimaan öisin pinnasängyssään lambadaa ja minä kuulen muutaman kuukauden tauon jälkeen vieläkö vaimo kuorsaa samalla tavoin kuin ennenkin.

Ensi viikolla palataan tiistaina taas sorvin ääreen entistä innokkaampana. Itse asiassa tiistaiksi onkin sovittu tapaaminen mahdollisessa tulevassa tilitoimistossa. Mitähän siitä tulee... Ensi viikolla pitäisi myös vihdoin ja viimein viimeistellä liiketoimintasuunnitelma ja saada se luettavaksi mahdollisimman kriittisille lukioille. Seuraavalle viikolle on sovittu tapaaminen yhden merkittävän palveluntarjoajaehdokkaan kanssa. Pian on mahdollisesti edessä myös varsinaisia yrityksen perustamistoimia sopimuksineen ja lomakkeineen. Lisäksi alkaisi olla aika viimeiselle todelliselle testille sen suhteen, että voiko tämä juttu toimia...

Tulevat viikot ovat varmasti täynnä mielenkiintoisia asioita ja minua oikeasti jännittää tiettyjen tahojen suhtautuminen suunnitelmiini. Mitään kun ei pysty yksin viemään eteenpäin. Tulevaisuus myös pelottaa. Aina välillä mieleen hiipii ajatus, että onko tässä mitään järkeä. Olen pystynyt löytämään edestä niin valtavan määrän riskejä, että väkisinkin tulee mieleen, että onko kaikkien niiden toteutumista edes mahdollista estää. Toisaalta hyvin todennäköisesti edessä on vielä lisäksi paljon sellaisia karikoita, joita en ole ymmärtänyt ottaa ollenkaan huomioon. No, tulevaisuus sen näyttää, joten täysin purjein eteenpäin!

Jos pääsit tänne asti käymättä Facebook-yhteisön sivuilla ja tykkäämättä niistä, tee se nyt: