sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Takaisin koulun penkkiin mars!!

Kerroin muutama viikko sitten kirjoituksessani viikkorytmistäni, jota aloin toteuttaa ja kokeilla runsas kuukausi sitten. Se toimi hyvin, oli mukavaa ja tulosta tuli, mutta tällä viikolla oli aika siirtyä taas uudenlaiseen rytmiin.

Bongasin oikeastaan heti töistä pois jäätyäni mahdollisuuden osallistua yrittäjäkoulutukseen Raumalla. Ensireaktioni tähän oli, että pistin hakemuksen sisään ja en aluksi edes miettinyt asian järkevyyttä sen enempää. Miksi sitten asiaa olisi pitänyt epäillä?

No, joskus nuorempana ja paljon ylimielisempänä ajattelin, että yrittäjäkurssit ovat täysin turhaa ajan tuhlausta ja tarkoitettu vain niille, joilla ei ole minkäänlaista kaupallista koulutusta. Nyt koulutetumpana, kokeneempana ja paljon nöyrempänä olen tästä jo eri mieltä. Kurssin tarkoitus on valmistaa yrityksen perustamiseen ja siinä keskitytään liiketoimintasuunnitelman tekoon liikeideakohtaisesti, joten jokainen voi oikealla asenteella saada kurssista ainakin jotain irti.

Hieman ennen kurssin alkua, kun suunnittelutyössäni oli kovin into päällä aloin kyllä epäillä sitä, että onko kuuden viikon kurssi tässä kohtaa liian pitkä ja saisinko nopeammin valmista itsenäisesti touhuten. Tiedän kuitenkin periaatteessa mitä minun pitää tehdä ja suuntaviivat ovat selvillä myös siitä, mitä haluan tehdä. Viikon kurssilla olon perusteella olen tullut siihen tulokseen, että sattumalta ajoitus on kuitenkin täydellinen, sillä vaikka liiketoimintasuunnitelmani on jo varsin pitkällä, on hyvä käydä jo kertaalleen mietitytkin asiat vielä läpi ohjatun aikataulun mukaan. Liika innostus saa joskus tekemään pahoja arviointivirheitä, joten senkin puolesta pieni aikalisä on hyvä idea. Kurssin päättyessä suunnitelmani pitäisi olla valmiina ja minulla itselläni pitäisi olla valmiudet seuraavan askeleen ottoon.

Kurssille hakeneet kutsuttiin pari viikkoa sitten haastatteluun, jossa kai oli tarkoitus katsastaa ketkä otetaan mukaan kurssille. Minun haastatteluni eteni siten, että yritin puristaa kouluttajasta irti, onko kurssista juuri minulle hyötyä. Kovasti vakuuteltiin, että kyllä yleensä kaikki ovat tyytyväisiä olleet. Päätökseni kurssille osallistumisesta vahvisti se, että minulle luvattiin ilmaisesta kurssista rahat takaisin, jos en ole tyytyväinen. Haistoin bisneksen, sillä ottihan Turhapurokin aikoinaan pankin ilmaisilla pullakahveilla useamman kierroksen vielä rahana, kun maha oli tullut täyteen.

Hieman myös pelkäsin sitä, että samaan ryhmään osuisi sellaisia henkilöitä, joiden suunitelmat olisivat niin kaukana omistani, että en saisi ajatusten vaihdosta heidän kanssaan mitään mukaan oman liiketoimintani suunnitteluun. Olivathan ne kaukana ja suuri osa vielä erittäinkin kaukana, mutta silti tämä pelko osoittautui turhaksi. Saattaa jopa olla niin, että se on vaan hyvä asia, että muut pyörittelevät asioita täysin eri näkökulmista. Tällöin joutuu itsekin tarkastelemaan omia ajatuksiaan monista eri suunnista. Ruutuvihkooni onkin jo nyt tullut merkittyä paljon sellaisia pieniä huomioita, joita ei olisi välttämättä tullut mieleen, jos olisin yrittänyt miettiä vain omaa suunnitelmaani. Liikeideassani on mielestäni vielä pari suurempaa aukkoa, jotka pitäisi saada tilkittyä. Tajusin kuitenkin tämän viikon aikana, että minun ei tarvitse välttämättä keksiä mitään yhtä kuningasideaa, vaan aukot voi saada umpeen myös useammalla pienellä MacGyver-tyyppisellä ratkaisulla.

Kurssilaisten kesken vallitsee jotenkin omituinen tunnelma, sillä harvoin samaan tilaan eksyy niin monta ihmistä, jotka eivät vaikuttaisi olevan millään tavalla kyynistyneitä. Tämä luo mukavan avoimen ja toisia kannustavan ilmapiirin. Myös ohjaajilta on jo tähän asti tullut muutama hyvä vinkki, jotka vievät asioita varmasti eteenpäin. Nyt kun vietän tämän kuusi viikkoa kurssilla omaa liikeideaani hioen, minulla on ainakin mahdollisuus välttää yksi ongelmistani, johon aina välillä syyllistyn. Liian usein kun on tapana jäädä jumiin johonkin tiettyyn asiaan tai ideaan, jos kukaan ei välillä kyseenalaista touhujani.

Sanotaan, että elämä on jatkuvaa oppimista. Niin on yritystoiminnan suunnittelukin. Kun on ryntäämässä pää edellä täysin uudelle alalle, on joutunut etsimään jatkuvasti kouluttautumismahdollisuuksia. Ikävä kyllä kaikki nämä mahdollisuudet eivät ole kovin halpoja, mutta tietämättömyys se vasta kallista onkin. Arvokkainta mitä voisin nyt itselleni löytää on kunnon kokenut ja viisas alan tunteva mentori. Täytyypä etsiä sellainen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...