Pitäisikö ajatella isosti vai aivan järkyttävän isosti?

Jo pitkän aikaa on usein mediasta saanut lukea ja kuulla erilaisten start up yrittäjien neuvovan, että uusien yritysten ja yritysten ylipäänsä pitäisi ajatella isosti. Tällä hetkellä nämä jutut saavat minulle vienon hymyn suunpielille. Ei siksi, että en uskoisi asian olevan juuri näin, vaan lähinnä siksi, että huomaan myös omien ajatusteni olevan jatkuvasti reilun puoleisesti yläviistossa. Toisaalta suunnitelman edetessä on jatkuvasti löytynyt uusia esteitä, joiden kiertämiseksi tai ylittämiseksi on tarvinnut keksiä enemmän tai vähemmän luovia temppuja.

Mennäänpä ajassa muutamia vuosia taaksepäin iloiseen opiskeluaikaan. Yrittäjyys kiinnosti minua jo kauppakorkeakoulussa ja muistan kuinka himokkaasti imin itseeni sen ainoan tarjolla olleen vierailevan luennoitsijan vetämän yrittäjyyden kurssin. Samoja ylikierroksillaolon tunteita huomaan kokevani tälläkin hetkellä lähes joka päivä. Sekä kandi- että gradututkielmani tein liittyen yrityksen kasvuun. Ne eivät varmastikaan olleet mitään suomalaisen tutkimustyön merkkihetkiä, mutta joku siemen silloin tuli kylvettyä ja ainakin asianmukaiset perinteiset kylvön siunausrituaalit tehtyä.

Mitä siihen tutkimaani kasvuun tulee, niin se on tulevaisuudessa jatkuva tavoite, vaikka ensin pitäisi tietysti päästä aloittamaan. Askelmerkit kasvuunkin alkavat kuitenkin olla hahmoteltu ja muutama selvä suunnitelma "gasellinloikkia" varten valmiina. Kuten jo aikaisemminkin kerroin, haluan, että yritykseni tekee jotain merkityksellistä ja tuo merkityksellisyys taitaa tällä hetkellä vaatia niitä paljon puhuttuja ISOJA ajatuksia. Se, kuinka isoja ajatukseni milloinkin ovat, riippuu paljon päivän kunnosta eli siitä, miten suuria riskejä tunnen luisten hartioitteni minäkin päivänä kestävän.

Kaikki eivät tätä varmastikaan tiedä tai usko, mutta en ole koskaan ollut mikään matalan profiilin kannattaja. Esimerkiksi ihailemani henkilöt ovat aina olleet niitä, jotka eivät kumarra suunnitelmiensa kanssa mitään tai ketään. Tällaisia huimia hahmoja ovat mielestäni esimerkiksi kansantaiteilija Andy McCoy sekä puhegeneraattori Jari Sarasvuo ja pakko minun on myöntää, että jotain äärimmäisen ihailtavaa mielestäni on myös kauppias Vesa Keskisen persoonassa.

Myös oma pääni on aina käynyt aika ajoin heilumassa pilvien päällä ennen kuin se on laskeutunut takaisin sinne pilven sisään. Nytkin ovat alusta asti suunnitelmani olleet melko suuret, mutta ne ovat kuitenkin tiettyjen rajoittavien tekijöiden vuoksi pysyneet suhteellisen maltillisina. Kuitenkin viimeisen viikon aikana olen ymmärtääkseni keksinyt kiertotavan moneen esteeseen ja yhtäkkiä taas huomannut, että tässähän saattaa ollakin mahdollisuudet lähteä suoraan korkealle ja kovaa. Yritän kuitenkin muistaa pitää huolta siitä, että lähin laskeutumiskenttä olisi valmiiksi katsottuna siltä varalta, että bensa loppuu kesken heti lähdössä. Ja toisaalta niitä ylitettäviä esteitä on edelleen niin paljon, että innostus voi nopeasti vaihtua alakuloon, mistä ruvetaan taas hitaan varmasti kiipeämään ylös päin. Enkä edelleenkään tiedä varmaksi mitä tulevaisuudessa tulen tekemään. Ja pessimismi ottaa taas vallan ja ja... Mutta mutta ei mitään, lentäjän hattu päähän, lasit silmille ja kohti korkeuksia!